virtausta elämään

Eilen, kun pidin oppilailleni nimenhuutoa pukuhuoneessa, huomasin höyhenen sylissäni.. Tänään kun poistuin koulusta, löysin sulan jalkojeni vierestä... Linnut tuovat meille viestejä. ne laulavat, lentävät ikkunalaudalle,törmäävät päin ikkunaa... Minä tiedän, että tämä lintu toi minulle onnenviestin, ilmoituksen, ettemme ole huomenna tyttäreni kanssa yksin tuomioistuimen edessä.. Kaikki on hyvin. Ei tarvitse pelätä mitään. Meistä huolehditaan... Hän on syytakeeton....uskomme..

"Jokainen kokee hetkiä, jotka muuttavat omaa itseään. Jotkut hetket muuttavat koko elämän- sen joka on vielä edessä." Nuo pienet lauseet jäivät mieleeni "Noidan ripistä", kirjasta jonka valitsin Vappuseuralaisekseni. Taas tuntuu siltä, että en voi ottaa moneen aikaan mitään muuta kirjaa käteeni. Olen niin kiinni, niin lumoutunut, niin vangittu tuohon "Noidan" maailmaan. Tuo kirja, sen tarina, sen sanat ja sen hiljaisuus ovat vielä minussa. Ne muuttivat jotain minussa, jotain sellaista, jonka mielelläni annoin muuttua... Maailmassamme on niin paljon kauneutta, herkkyyttä, ihmeellisyyttä, haurautta, jotka kuljettavat meitä rakkauteen, ystävällisyyteen, toisen huomioimiseen, hyvyyteen. Meillä itsellämme on suuri vastuu siitä, mitä valitsemme itsellemme joka päivä. Vastuu, mitä ajattelemme, mitä näemme, kuulemme, kosketamme.. Elämä tuo meille asioita, joille emme voi mitään. Ne vain ovat osa elämäämme.. Voimme aina kuitenkin valita suhtautumisemme niihin. Ajat...

Tänään pyöräilin innoissani kampaajalle. Aikani onkin vasta tiistaina klo 10. Punttisaliaikani oli onneksi oikea. Ystävättäreni on menossa Raisioon, tanssilavalle vapputansseihin. Pyysi minua mukaansa. Olenko vanha, nynny, erakko? Haluan jäädä viettämään vapunaattoa yksin kotiini, kirja kainalossa ja suklaata toisessa. Kuitenkin jokin jossain kaipaa jotain, minussa... Vappu ja Juhannus olette aika raadollisia.. Silloin kun lapset olivat pieniä, asuivat kotona, kaikki juhlat, myös arki tuntuivat niin eläviltä, arvokkailta, ohittamattomilta.. Kuinka saada lapsen mieli takaisin?

Lauluni on kuin kevään tuoksu Anna minulle rakkauden luottamus Kätkeydyt omaan kauneuteesi löydän sinut kun katson, kuuntelen, olen.. Tämän päivän tyttö juhlistakoon Vappua, kevään suurta juhlaa sinulle.. Kätkeydyt omaan kauneuteesi ihmeissä ilmaannut

Aloin eilen lukea Susan Fletcherin uutta romaania " Noidan rippi". Sain innoituksen taas kerran, Leena Lumilta. Olen hänelle niin kiitollinen, ilman hänen blogiaan, olisi jäänyt moni upea kirja lukematta. Eilen olikin hieman noitainen fiilinki itselläni. Olen kiitollinen myös meidän pikkukaupunkimme kirjastolle. Kaikki upeat uutuudet löytyvät sieltä ja heti. Tämä tyttönen syntyi äsken. Siinä on selvästi noidan menttaliteettiä. Se maailma, jossa elän, tulee melkein aina, selvästi piiroksiini.

Jäin kiinni tähän tyttöön. Halusin kokeilla eri värejä, eri vahvuuksia. Jokin hänessä on, joka minun täytyy katsoa ja löytää, ennen kuin teen uutta.. Katselin eilen ohjelmaa miten Tyrvään Pyhän Olavin kirkon maalaukset syntyivät. Tykkään valtavasti Kuutti Lavosen töistä, maalauksista. Oli mielenkiintoista saada kuulla taiteilijan syvempää keskustelua töittensä kanssa, ajatuksia siitä, miten tuo pitkä prosessi muutti hänen suhtautumistaan uskomiseen.. Joku tyhjä aukko minuun on ilmaantunut lumien häipymien myötä. Ehkä se on ollut siellä pitkäänkin, pakkanen ja lumet ovat vain peittäneet sen syvälle.. Tuo kirkas, puhdas valo sen paljastaa. En osaa selittää sitä. Onko se kaipuuta, ikävää, tyhjyyttä.. Kaikki on hyvin niin hyvin kuin juuri nyt voi olla ja kuitenkaan kaikki ei ole hyvin...

mitä kirjoittaisin sanat ovat sisälläni ne ovat pieniä nuppuja en saa niitä ulos on niin paljon aikaa, tilaa, mahtuisi tänne monta asunnotonta, monta yksinäistä, monta nälkäistä tuhlaanko tämän päivän itselleni?