virtausta elämään

Lapsuuden kesät kestivät ikuisuuden. Aurinko paistoi aina. Sade maistui pehmeältä. Tämä kesä on ollut Pilkun kesä. Eikä se ole vielä loppu, vaikka reppumainokset lehdissä pelottelevatkin. Olen onnellinen, iloinen ja niin kevyt!

Olen pikkuhiljaa rakentamassa pientä näyttelyä syyskuuksi. Ehkä sen nimeksi tulee jotain "muistan kesän...kesäni... kesässä on monta tuulta..." Rakennan näyttelyni kahteen näytekkunaan, täällä kotikaupungissani. Näyteikkunat ovat nimenomaan tarkoitetut kuvanäyttelyä varten. Toiseen ikkunaan kultakehyksiset ja toiseen hopeaiset. Ylimpään ja keskimmäiseen teokseeni vaihdoin uudet hopeiset metallikehykset. Alin on uusi, "särkyneen sielun" jatkoelämä..

Vanhempi tyttäreni Hanna kävi tervehtimässä minua ja Pilkkua tänään. Hanna on niin innostunut Pilkusta, haluaa viedä häntä näyttelyyn myöhemmin. Jarvis tulee ehkä huomenna leikkimään Pilkun kanssa.

Minä ja siskoni. Kaivelin vanhoja lapsuudenkuviani Ennen en ollut katsonut niitä, ollut niissä. Anne ystävättäreni oli tehnyt ihanan asun lopputyönä voimaannuttamisvalokuvakurssilla. Hän oli painanut mustavalkoisia, omia lapsuuden-, aikuisuuden-, ystävänkuvia asuunsa, helmaan ja housunlahkeisiin. Innostuin valtavasti hänen ideastaan ja kysyin, saanko käyttää.. Etsin vanhat kuvani. Ajattelin tehdä/teettää äidin vanhasta välipitsireunaisesta päällyslakanasta hihattoman pidemmän, yksinkertaisen mekon, jonka helmaan mahdollisesti painan/siirrän kuvia elämästäni.. Viimeisen kuvani painoin valkoiseen hihattomaan toppiin. Siitä tuli ihana.

Teimme ystävättäreni Annen kanssa meriretken Isokarin majakalle. Majakka on toiseksi suurin Suomessa, Bengskärin jälkeen. Isokarin saaressa on yli 280 eri lintulajia. Ehkä lokkeja eniten ja riskilöitä.. Saarella on myös hyvin runsas kasvisto, eri lajeineen. Saari on julistettu kansallispuistoksi heinäkuun alusta. Isokari on meritse 20 km Uudestakaupungista. Majakka on rakennettu joskus 1880-luvulla. Se on yli 40m korkealla meren pinnasta. Hieman syke nousi, kun asteli puiset portaat huipulle. Mieleeni nousivat "Tyrskyt" romaanin tapahtumat. Purjehdimme ihanalla vanhanoloisella isolla purjepaatilla. Melkein jouduimme myrskytuulen takia merihätään. Ystäväni Anne Helsingistä. Ja minä, ihana raikkaan merituulen, tyrskyjen kastelema.. ja auringon kuivaama..

ja häipyvät hetket kauneutta kukkivat säilyvät iäti tuoreena Sinun seppeleessäsi"-Tagore

"Viivy autiossa illassani, missä sydämeni odottaa; täytä sen yksinäisyyden malja, ja salli minun tuntea itsessäni Sinun rakkautesi äärettömyys."-Tagore Miten löytää tuo rakkauden äärettömyys itsessään, sisällään? Onko se ollut sisälläni aina. Kaikkien ihmisten sisällä. Pitääkö meidän löytää se, herätellä henkiin, sytyttää valoon. Ehkä se heijastuu siinä, mitä näemme ,miten näemme, mitä koemme, miten koemme. Pienet yksinkertaiset, herkän hauraat, surullisetkin asiat koskettavat, saavat muutoksen meissä, kasvattavat valoa sisällämme, Sinun Rakkauttasi, minun Rakkauttani..