virtausta elämään

Kuulun ryhmään "moninaiset". Meitä on viisi naista, joilla kaikilla on tytär tai tyttäriä ja olemme taiteilijoita. Meillä on ollut kolme yhteistä näyttelyä. Seuraava näyttelymme on heinäkuussa täällä Uudessakaupungissa. Lähdimme etsimään teemaa näyttelyymme. Alustavasti "viidet silmät". Jokainen tuo yhden tai kaksi itselleen tärkeää tai vaikuttavaa tekstiä jostain kirjasta: runo, lause, aforismi... ja jokainen ilmaisee sen omalla tavallaan.. Löysin Maaria Leinosen runon "lokki kirjoittaa runoa mustan pilven reunaan kun se putoaa sateena maahan kuulet miten se soi" Tänään luonnostelin kuvaa grafiikkakynällä, tussilla... Mietin, että se saattaisi olla ilmaus Maarian runoon....

Sen minkä tekee muille, tekee itselleen. Vaikka olen ollut eläkkeellä, olen halunnut olla mukana pienesti opetuksessa, ohjauksessa. Olen halunnut jakaa sitä, mitä olen itse vuosien varsilla löytänyt ja iloinnut. En tuputtamalla, en ainoana tienä pitämisenä, vaan ainoastaan antamalla.. Nyt kuitenkin tuntuu hyvältä , kun joogani kansalaisopistossa päättyvät huhtikuun alussa. Silti kaikenlaista juttua riittää. Ohjaan mieskuorolaisille "vuorenpeikontanssia",ohjaan lyhytkollaasikurssin halukkaille, pidän toukokuussa kotigalleriaani avoinna, ohjaan luovaa, ilmaisullista tanssia aikuisille kokeiluna... Tykkään noista yhden hetken jutuista. Niistä saa itsekin energiaa ja voimaa. Ihanaa uutta alkavaa viikkoa ja huhtikuuta!!!!

Halusin rauhoittaa tätä "ruututyttöä". Nuo pompulat ovat hänen ajatuksiaan, jotka lähtevät maailmankaikkeuteen. Niin kuin meidän jokaisen ajatuksetkin lähtevät aina ja vaikuttavat kaikkeuteen. Jospa näkisimme ajatuksemme, ehkä saattaisimme muuttaa niitä. Olen ollut koko päivän liikkeessä. Kaksi pitkää metsälenkkiä Pilkun kanssa, uimassa, pihatöissä... Nyt on pakko pysähtyä, heittäytyä sohvalle hiljaisuuteen. Kaunista, rauhaisaa viikonloppua teille kaikille ♥

Olen hurmioitunut tästä valosta, auringosta, keväästä. Ihan kuin se olisi ensimmäinen kerta, uusi kokeminen.. En muistanut, miten suloista tämä aika onkaan. Ehkä se johtuu siitä, että minulla on aikaa, on aikaa olla, aikaa olla läsnä itsessäni ja tässä hetkessä. Ei väliä vaikka ikkunat huutavat harmauttaan, paitsi keittiön ikkuna. Menen ulos ja hengitän sisään!!

Eilen illalla luin Echart Tollen "Uusi Maa" kirjaa. Miten suuremmoista, että maailmasa on näitä viisaita, auttaja-ihmisiä, jotka herättelevät rakkaudella vielä "nukkuvia". "Sinä, läsnäolo, ajaton Minä Olen, tunnistat itsesi toisessa ihmisessä ja toinen ihminen tuntee olevansa rakastettu ja hyväksytty. Rakastaminen on itsensä havaitsemista toisessa."

Eilen olin tyttäreni kanssa käsityömessuilla Turussa. Löysin aivan ihanan villaisen, aurinkoisen myssyn. En voinut olla ostamatta. Pellavaisia hamosia, tunikoita oli joka toisella myynnissä. En malttanut olla ottamatta tätä herttaista kukkaista, spagettiolkaista mekkosta. Kuvassa väri hieman valhehtelee. Rakastan rentoja, lötkyjä housuja, joihin mahtuu vaikka mitä. Vihreä ei ole ihan minun värini, mutta tavallaan nämä kyllä kelpaavat. Toisaalta ajattelin vaalentaa niitä hiukkasen vaikka kloritilla... Aina tuollaisen töhräyksen jälkeen iskee pieni syyllisyys. Oikeasti en tarvitsisi yhtään ainoata vaatetta!!!

Tämä pikkuinen iloinen kisuli syntyi tänään. Lötjönen innosti minua. Lötjönen on niin iloinen, innostunut keväästä ja auringosta. Hän haluaa koko ajan ulos-sisääm-ulos-sisään... Tämä kisuli on eräästä piirroksestani. Oikeasti siinä on kaksi kissaa, kahden tytön sylissä. Mutta vain hän pääsi mukaan tänne. Tämän piirroksen olen myynyt joskus pari vuotta sitten. Tyttö pitää pientä kissaa sylissä. Minulla on kyllä piirroksia kissoista muutamia. Koirista vähemmän. Linnuista eniten, kun puhutaan eläimistä. Oikein ihanaa viikonloppua teille ♥