virtausta elämään

Olin tänään tyttäreni Maijan kanssa Salossa, Salon Taidemuseossa, Veturitallissa. Huippusuosittu Nick Brandtin valokuvanäyttely kutsui ja houkutti meitäkin. Olen aina tykännyt älyttömän paljon elefanteista. Olen nähnyt heitä eläintarhassa ja sirkuksessa mutta en koskaan Afrikassa tai Intiassa, jossa he oikeasti asuvat ja elävät. Onneksi meillä on maailmassa ihmisiä joilla on iso, iso sydän, ja jotka rakastavat eläimiä, ja vielä tekevät niiden hyväksi paljon!! Tässä teille hieman tietoa Nick Brandtista ja muutamia kuvia elefanteista. Näyttelyssä on upeita, koskettavia kuvia myös muista uhanalaisista eläimistä. En tiennyt, että Nick on tehnyt Michael Jacksonin niin puhuttelevan, upean, koskettavan, lohduttomankin videon " Earth Song."

Olen huomenna menossa tyttäreni kanssa Salon Veturitalliin, taidemuseoon katsomaan NICK BRANDTIN mustavalkoista valokuvanäyttelyä uhanalaisista eläimistä: "On This Earth " Nuo hellyttävät ihanat elefantit ovat aina ihastuttaneet minua olemuksellaan, viisaudellaan, koollaan.. Mieleeni palautuu, kuinka elefantit veivät ihmisiä vuorelle Thaimaassa, tsunamin alta. Olen itkenyt monet itkut elefanttien puolesta, kun ymmärtämättömät, julmat ihmiset ovat ryöstäneet heiltä syöksyhampaita. Ihmisen ahneus on riittämätöntä, selittämätöntä, anteeksiantamatonta! Ylimmäinen elefantti: Olen maalannut sen akryyleillä paperille. Se on 85x70 cm. Mietin vielä taustaa. Tykkään kyllä, mutta toisaalta haluaisin tummentaa sen vahvasti? Mietin... Alemmat elefantit ovat kuvia alkuperäisestä. Olen Picasalla muutanut heidän värimaailmaansa. Etenkin keskimmäisestä tykkään!!!

Olin juuri aloittamassa uutta blogia, koska en ole onnistunut laittamaan enään tähän blogiini kuviani. Kirjoitin uuteen "Taidekirjani"-blogiin ensimmäisen postauksen tänään. Ajattelin vielä kerran kuitenkin kokeilla, pitkästä aikaa, jospa nyt onnistuisin saamaan tänne "virtaukseen " kuviani... Ja se onnistukin!!! Toistaiseksi jatkan tätä vanhaa blogiani, samalla mallilla, samalla sielun energialla..jos vain kaikki sujuisi , kuten ennenkin. Tervetuloa kaikki te entiset ja uudet lukijani

Jostain syystä en onnistu saamaan yhtään kuvaa blogiini? Kun yritän ladata kuvaa, yhteys palvelimeen katkeaa...??? Alhaalle tulee lokerikkoon kysymys: Haluatko avata tai tallentaa RESUMABLE sijaninnista www.blogger.com? Yritin, mutten osaanut tai se ei onnistunut. Olen yritellyt muutaman kerran ja homma ei kulje. Ehkä yritän vielä myöhemmin... Toistaiseksi blogini "seisoo" hiljaisuudessaan". kaunista uutta viikkoa teille ♥

Olen viime aikoina lukenut enemmän romaaneja kuin kesällä. Viimeisimmät lukemani mm ovat "Lumikuningatar", "Merenneito", "Värittömän miehen vaellukset" ja juuri parhaillaan luen Carlos Ruiz Zafonin "Marinaa".. Olen tehnyt muutamia kirjanmerkkejä, jotka ovat paljon kiehtovimpia kuin lainaston kuitit.. Hän on viimeisin Pöydällä odottavat: " Taivaslaulu" ja Westön "Missä kuljimme kerran.

Joulun alla maalailin värikkäitä tonttuja, tummanpuhuvia enkeleitä. Pysähdyttäviä! Nyt minua viehättää värittömyys, herkät, läpinäkyvät värit, ajattomuus. En vielä odota kevättä. Haluan jäädä tähän lumen ja jään maailmaan. Pysähtyneisyyteen. Joulun odotus oli niin voimakasta, siksiköhän tunnen jotenkin itseni tyhjäksi...

Tänä pimeänä marras-joulukuun aikana olen tehnyt erilaisia enkeleitä. Valontuojia, viestintuojia, suojelijoita, lohduttajia, lastenystäviä, surmattuja, siivettömiä, viattomia, repaleisia, kivitettyjä, pyhiä... Olin eilen Uudenkaupungin kirkossa Anna Erikssonin Joulukonsertissa. Tuntui, että kirkko oli täynnä enkeleitä. Anna lumosi minut täysin herkällä, koskettavalla, voimakkaalla äänellään, joka  todella meni iholle ja sen alle, ytimeen asti. Tunsin itseni puhdistetuksi, vapautuneeksi, sieluni oli saanut kaivattua ravintoa.. Tärisin ja värisin tunteitteni velloessa minussa. Ajattelin, että tällainen Jumalanpalvelus voisi olla kirkossamme aina joskus, ehkä kirkon penkit silloin täyttyisivät .... Ainakin minä istuisin siellä, kovalla, epämukavalla penkillä, täynnä elämää!!!!