Lauralle..

On jotenkin häkellyttävää oivaltaa, kuinka me luomme itse omaa elämäämme..
Meille on annettu valinnan vapaus..
Olen huomannut että joidenkin vielä vasta ajatusten tasolla olevien suunnitelmieni
kohdalla, minulle saattaa tulla "paha" olo. Ennen en ole huomannut sitä.
Pysähdyn, kuuntelen oloani, ehkä jätänkin sen ...
Nykyään pyydän Pyhää Henkeäni mukaan, ainakin tärkeimmissä jutuissa...pyydän häntä antamaan minun nähdä rakkaudella...niin usein , niin paljon katson arvostelevin silmin maailmaa!
Melkein aina ensiksi tuo itsekäs näkökyky on vallalla...onkohan kukaan muu yhtä samanlainen kuin minä?
Miksi vieläkään en osaa heti katsoa rakkaudella...Mitä pelkään?
Pelkoa ei ole, on vain rakkautta!!


Anam Cara:Kelttiläistä viisautta:

Ihminen löytää omasta sisimmästään sen näkymättömän välttämättömyyden, jonka vuoksi hän on täällä.Kun hän alkaa oivaltaa tämän, hänen lahjansa ja lahjakkuutensa heräävät henkiin. Hänen sydämenlyöntinsä tihenee ja kiihkeä elämänhalu käynnistää jälleen hänen luovuutensa.
Kun ihminen elää samassa rytmissä luontonsa kanssa, mikään ei voi vahingoitta häntä. Kaitselmus on hänen yllään: hänestä huolehditaan ja hänet luotsataan uusien näkymien äärelle.
Henkisyys on sitä, että elää tässä rytmissä.