Siirry pääsisältöön

huippuelämys




Maslow`n tarvehierarkian ydin on, että ihmisellä on perustarpeet, jotka tulee tyydyttää ensin, jonka jälkeen ihminen alkaa etsiä tyydytystä "korkeammille" tarpeille. Maslow kuitenkin itsekin totesi myöhemmin, että tarpeiden tyydytys ei välttämättä etene hierarkisesti, vaan mikä tahansa tarvetyyppi voi korostua riippumatta "alempien" tarpeiden tilasta.

Maslowin mukaan ihmisen tarpeiden hierarkkinen järjestys on:

1. fysiologiset tarpeet
2. turvallisuuden tarpeet
3. yhteenkuuluvuuden ja rakkauden tarpeet
4. arvonannon tarpeet
5. itsensä toteuttamisen tarpeet
Näistä ensimmäinen on perustavin ja viimeinen korkein tarve.

Heräsin tänä aamuna ajatukseen, että olenko pitkästynyt?
Minulla on ollut kolme viikkoa tarve toipua tähystyksestä, hoivata itseäni ja lisätä hippusen verran joka päivä liikuntaani.
Nyt tunnen itseni jo aika hyvin toipuneeksi.
Kehoni lähestyy hurjaa vauhtia sitä tilaa, joka minulla oli ennen tähystystä.

Olen maalaillut muutamia töitä, lukenut ja surfaillut netissä. Olen keskittynyt terveellisen ja säännöllisen ruoan tekemiseen ja nauttimiseen. Olen elänyt tasapainoista, turvallista elämää. ja olen "yrittänyt" olla läsnä ja tietoisena...

Aamulla sängyssä mietin hieman ristiriitaisena, pitäiskö jotain tapahtua?

Olen lukenut Jon Kabat-Zinnin kahta kirjaa:"Olet jo perillä" ja "kehon ja mielen viisaus". Näissä molemmissa kirjoissa Jon, kokenut jooga-ja meditaatio-opettaja kertoo ja opettaa tietoisesta läsnäolosta.
Tietoinen läsnäolo herättää meidät huomaamaan jokaisen hetken kauneuden ja sen suomat mahdollisuudet.Tietoinen läsnäolo tarkoittaa, että havainnoimme kaikkea tietoisesti, ilman arvostelua. Se on pysähtymistä tähän hetkeen, tämän hetken hyväksymistä juuri sellaisenaan. Tietoisen läsnäolon voima on sen harjoittamisessa ja soveltamisessa. Tietoinen läsnäolo auttaa meitä pääsemään kosketuksiin oman viisautemme ja elinvoimamme kanssa. Harjoittelu lähtee yksinkertaisista meditaatioharjoituksista eli olla läsnä siinä hetkessä avoinna ja kuunneella "tyhjyyttä"...

Voiko itseään toteuttava ihminen ja tietoinen , läsnäoleva ihminen kohdata itsessään...
Onko ihmisellä tarve, etsiä ja toteuttaa uusia huikeita
elämyksellisiä juttuja ja löytää niiden toteuttamisen kautta onnellisuutensa vai
löytyykö onnellisuus, kun ihminen löytää tietoisen läsnäolonsa ja sitä kautta rauhan ja ei-mitään tekemisen...vai voiko nuo molemmat toteutua yhdessä ja sovussa?

Kyselin itseltäni aamullla, kun nämä perustarpeeni ovat taas pian kohdallaan, kaipaanko huippuelämyksiä?
Mikä on minun huippuelämys tänään?

Kommentit

Aslakki sanoi…
Hei

Oletko lukenut Tollea. Hän puhuu myös Läsnäolon Voimasta??
Anonyymi sanoi…
Perustarpeetkin voivat olla niin erilaisia. Muistan aina miten Kylli-täti sanoi, että nuorena piti päättää kumpaa ostaa, ruokaa vaiko kukkia maalausmalliksi, hän osti kukkia.
Läsnäolo on erittäin tärkeää, vain siten jokainen hetki voi olla aito ja täysi.
Kukat keskustelevat keskenään kumpi olisi etusijalla, vai voiko olla molempia yhtä aikaa.
Toiseen blogiisi jo laitoinkin, että lähdemme huomenna taas vaunuilemaan, siellä on hyvä miettiä tai ehkä sittenkin vain olla - täydesti.
heippa aslakki..kiitos kommentastasi!!!
Olen lukenut Tollea...pidän...

Kävin blogissasi....hieno selostus itsestäsi ja ajatuksistasi elämään, itseesi....

Kiitos uuna:=),,,eihän meillä ole muuta kuin tämä hetki, olkaamme siinä läsnä ja hereillä...
Hannele sanoi…
niin, kaikilla ei ruokaakaan, mutta jos nuoriso täällä soittaisi musiikkia, niin varmasti tappelisivat vähemmän..
Kiitos hannele kommentistasi=)

Tämän blogin suosituimmat tekstit

Lauralle..

"Ellei minua ole luotu rakastamaan,miksi aamun sydän puhkeaa lauluun, ja miksi etelätuuli kuiskailee nuorten lehtien keskellä? Ellei minua ole luotu rakastamaan, miksi keskiyön kiihkeässä hiljaisuudessa on tähtien pakahduttava tuska? Ja miksi tämä hullunrohkea sydän vain lähettää toivonsa merelle, jonka äärtä se ei edes tunne? Huomasin aamun hesarista, että Laura Saloheimo on kuollut. Laura kuoli rintasyöpään 40 vuotiaana 3.11.09 Tutustuin Lauraan kesäkuussa Perniön kansanopistossa. Osallistuimme Veda-taiteen kurssille. Huomasin Lauran heti hänen pinkistä villatakistaan ja pinkistä pipostaan. Hän ei halunnut käyttää peruukkia. Juttelimme paljon iltaisin kansanopiston karussa keittiössä, nakertaen riisikakkuja ja homejuustoa. Laura kertoi avoimmesti syövästään. Hän ihmetteli,: "Miksi ihmisen- ainakin hänen- täytyy sairastua vakavasti, ennenkuin hän oppii ymmärtämään mitä Rakkaus oikeasti on ja oppii rakastamaan?" Jokin Laurassa meni minuun hyvin syvälle. Meistä tuli ystäv

" Nähdä maailma hiekanjyvässä, ja taivas kedon kukassa, pidellä äärettömyyttä kämmenellään, ja ikuisuutta hetkessä"-William blake

" Kun tiedät kuka olet, mikään ei voi pysäyttää sinua "-Stedman Graham " On kaksi tapaa elää elämä. Toinen on kuin mikään ei olisi ihme. Toinen on, kuin kaikki olisi ihmettä."-A.Einstein " Emme näe asioita sellaisina kuin ne ovat, näemme ne sellaisina kuin itse olemme. "-Anais Nin

kukkaistytön kesäviesti

Hän on hieman uudistunut Hän on päässyt kehyksiin