Niin raikas, kirkas, kaunis on tämä aamu.
Puut seisovat vaiti, liikkumatta,
vain tikan väsymätön hakkaaminen rikkoo hiljaisuuden.
Täytyykö minun,
onko pakko:
rynnätä kiireellä
latinotanssitunnille,
torille,
kauppaan,
korjata kokeet,
siivota, tehdä ruokaa...
Haluan hengittää luonnon kanssa samaa rytmiä,
haluan tanssia paljain jaloin lehtien seassa,
juurtua maahan, virrata taivaisiin,
haluan haistaa syksyn kosteuden ja maan pysyvyyden...
Minä saan valita.
Kommentit
Suosittelen kenkiä jalkaasi syystanssisi. =)
*halaus*
Kaunis, viisas runo!
Joku suositteli joskus, että syksyyn pitkälle kannattaisi kävellä paljain jaloin...
keväällä taas täytyy olla lämpimät lalat...
halaus..
arleena: minä sittenkin menin sinne latinoon...nyt lepäilen ja olen
Unii:
kesällä olin Saarijärven joogaopistolla meditaatio- ja joogakurssilla.
Siellä me käveltiin paljain jaloin nurmikolla, hitaasti, läsnäolevasti, ainakin yli puoli tuntia..joka päivä
Sitä ois ihana tehdä lehtien kanssa, kahinan rytmissä...
paljain jaloin...varmasti kasvaisi juuret jalkapohjiin...halaus sinulle
Kiitos siitä mitä sanoit tänään blogissani! Kyllä sinullekin se kaipaamasi prinssi jossain on. Yritä tarmokkaammin etsiä :)))
Olen uskonut, että se oikea rinssi karauttaa tänne pihalle ihan ittestään...
Mistähän sitä hakisin?
Toisaalta on ollut ihanaa, kun olen itsekkäästi, itsellesti elellyt...
Runotalon Sari:
niin ja kun tekee itselleen jalkakylpyja, sit öljyää tai rasvaa, sukat jalkaan yöks ja aamulla todella ne silkkijalat heräävät...
Jaloista lähtevät ja sinne päätyvät monet energiaradat/meridiaanit...jalkapohja on täynnä pisteitä, joita manipuloimalla saa itselleen, terveyttä, energiaa ja hyvää oloa...
eikun pihalle vaan!!1
valinta on, meillä on vastuu...