Siirry pääsisältöön

ihana marraskuu...




"Nyt suostun särkymään,
viimeinkin saamaan omat kasvoni.
Murra minut kokonaan,
jos niin kerran ehdyn.
Mutta mistä tiedän
että oikeaan suuntaan viet?
En kai eksynyt väärään metsään?

Sillä, kun katson sisääni
sinne minne kuu laskee iltaisin
ja missä sudet öisin ulvovat,
näen, että lähteen pinta jo väreilee
ja hiljaisuus kutoo uutta alkua."

(Otteet T.Hellstenin runosta "Muutos")

Marraskuun maahisen harmaassa, rusahtavassa maisemassa
kaikki heleä, kevyt ja kirkas erottuu isona
ja saa vahvuutta ja valoa...
Kauneutta, ihanuutta riittää yllinkyllin
ja jo niin pienessä...

Runot, musiikki, tarinat , kuvat
kuljettavat meidät syvälliseen yhteyteen aidon itsemme kanssa..
kaikki tuntuu niin todelliselta, hauraalta, herkältä..
vain marraskuu pysäyttää meidät pysähtymään, etsimään hiljaisuutta,
jonka kautta tie löytyy...

Kommentit

Anonyymi sanoi…
Hieno kuva, rytmikäs, valoa keräävä, heleä. Kun jäätynyt sulaa, on taas uusi mahdollisuus :-)
Kiitos Unnu!!!
Tykkään itsekin...näin tän metsälenkilläni sunnuntaina...

Tämän blogin suosituimmat tekstit

Lauralle..

"Ellei minua ole luotu rakastamaan,miksi aamun sydän puhkeaa lauluun, ja miksi etelätuuli kuiskailee nuorten lehtien keskellä? Ellei minua ole luotu rakastamaan, miksi keskiyön kiihkeässä hiljaisuudessa on tähtien pakahduttava tuska? Ja miksi tämä hullunrohkea sydän vain lähettää toivonsa merelle, jonka äärtä se ei edes tunne? Huomasin aamun hesarista, että Laura Saloheimo on kuollut. Laura kuoli rintasyöpään 40 vuotiaana 3.11.09 Tutustuin Lauraan kesäkuussa Perniön kansanopistossa. Osallistuimme Veda-taiteen kurssille. Huomasin Lauran heti hänen pinkistä villatakistaan ja pinkistä pipostaan. Hän ei halunnut käyttää peruukkia. Juttelimme paljon iltaisin kansanopiston karussa keittiössä, nakertaen riisikakkuja ja homejuustoa. Laura kertoi avoimmesti syövästään. Hän ihmetteli,: "Miksi ihmisen- ainakin hänen- täytyy sairastua vakavasti, ennenkuin hän oppii ymmärtämään mitä Rakkaus oikeasti on ja oppii rakastamaan?" Jokin Laurassa meni minuun hyvin syvälle. Meistä tuli ystäv...

" Minäkö se olin?

Ja miten vuoret kuu pensaat täydessä loistossaan jo lentelivät läpi pääni !" R.Liehu

rakkaudesta..

"Kun ihminen rakastaa, hän avaa elämänsä Toiselle. Hänen kaikki esteensä poistuvat. Suojelevat rakenteet romahtavat. Hän antaa tuolle henkilölle täydellisen luvan astua hänen henkensä temppeliin. Hänen olemassaolostaan ja elämästään voi tulla tuon henkilön aluetta. Vaatii suurta rohkeutta päästää joku niin lähelle. Koska keho on sielussa, toisesta tulee osa ihmistä itseään, kun hän päästää tämän lähelleen. Todellisen rakkauden pyhässä liitossa kaksi sielua yhtyy toisiinsa. Ulkoinen kuori ja minuuden ääriviivat muuttuvat huokoisiksi. Nämä ihmiset tulvehtivat toistensa yli."- Anam cara, kelttiläistä viisautta. Kesätyttöni on saanut lisää kukkasia hiuksiinsa..