"Hiljaisuus
sanoja avarampi
uuden kielen valtakunta,
suurempi merta
ja pimeyttä
joka valuu yön yli."-N.Rauhala
"Tuuli puhaltaa missä se tahtoo,
ja sinä kuulet sen huminan,
mutta et tiedä, mistä se tulee
ja minne se menee,
niin on jokaisen,
joka on hengestä syntynyt." (Joh.3:8)
Sain luettua "Rakkauden psykologian", kirjan,
jota J.Sarasvuo pitää ekaks tärkeimpänä kirjana.
Luin kirjan hyvässä imussa, vaikken sitä itse pidä ihan ekaks tärkeimpänä kirjana.
Paljon samoja lainalaisuuksia, totuuksia, teorioita, joita olemme ennenkin lukeneet, kuulleet, ajatelleet.
Mutta kuitenkin tuo kirja avasi minussa jotais uutta, jotain ihanaa...
M:Scott Peck on jakanut kirjansa neljään osaan, joissa hän puhuu: kurista, rakkaudesta, kasvusta ja uskonnosta sekä armosta.
"C.G.Jung ei koskaan mennyt niin pitkälle, että hän olisi sanonut Jumalan olevan alitajunnassamme, vaikka hänen kirjoituksensa selvästi viittasivat tähän suuntaan. Hän jakoi alitajunnan sen sijaan kahteen osaan, pinnallisempaan, ihmisen yksilölliseen alitajuntaan ja syvempään "kollektiiviseen piilotajuntaan" joka on ihmiskunnan yhteinen.
Minun mielestäni "kollektiivinen piilotajunta " on Jumala, tietoisuus on ihminen yksilönä ja yksilöllinen alitajunta on näiden kohtaamista."-Rakkauden psykologia
"Jos haluat etsiä armoa, on se sinussa itsessäsi.
Jos haluat omasi suurempaa viisautta,löydät sen sisältäsi.
Tämä viittaa siihen, että Jumalan ja ihmisen välinen vuorovaikutus on ainakin osittain alitajunnan ja tietoisuuden välistä vuorovaikutusta.
Asia voidaan sanoa pelkistetysti.
Alitajuntamme on Jumala.
Olemme olleet osa Jumalaa koko ajan ja Jumala on ollut kanssamme aina, nyt ja ikuisesti."-Rakkauden psykologia.
Minä uskon hyvinkin näihin Jungin ja Peckin totuuksiin.
Hyvin monet viisaudet esim. Raamatusta, puoltavat tätä näkökulmaa...
Joko Jumala on sisälläni tai sit Hän on kaiken läpäisevä kaikkialla oleva...
Miten muuten Hän voisi tietää/huomata, kun hiuskarvakin minusta irtoaa..
Tosi ihanaa..
Jokaisella on omat näkemyksensä, uskonsa, ei uskonsa...
annan heille tilaa...
mutta minua jäi mietityttämään tämä juttu suuresti...
Olen aiemminkin uskonut, että pala Jumalaa on minussa, niinkuin kaikissa maailman ihmisissäkin, mutta en ole sen koommin paikallistanut tai konkretisoinut asiaa..
Eikä sillä ole oikeastaan väliä.
Jotenkin ihminen haluaa aina tietää, kuulla perusteet, todisteet, järkeistää...
ja uskon asiat eivät toimi niin, uskon...
Rakkaus on tahtoa avartaa, laajentaa itseään ja muita ihmisiä,
henkisen kasvun edistämiseen.
Henkinen kasvu tarkoittaa viime kädessä matkaa Jumalan luokse.
Jos silmäni pimenevät,
pimetköön ,
olen lähtenyt etsimään valoa...
Puhuitko silmistä
jotka kulkevat yksinäisinä
pimeitten vetten yli...
Nyt kun vuosilla ei ole paljon merkitystä.
on edessä vain suuri asia,
sitä varten täytyy oppia elämään...
Viimeisissä lauseissa/runossa, olen käyttänyt
osittain tai kokonaan, hajanaisesti Niilo Rauhalan lauseita...
sanoja avarampi
uuden kielen valtakunta,
suurempi merta
ja pimeyttä
joka valuu yön yli."-N.Rauhala
"Tuuli puhaltaa missä se tahtoo,
ja sinä kuulet sen huminan,
mutta et tiedä, mistä se tulee
ja minne se menee,
niin on jokaisen,
joka on hengestä syntynyt." (Joh.3:8)
Sain luettua "Rakkauden psykologian", kirjan,
jota J.Sarasvuo pitää ekaks tärkeimpänä kirjana.
Luin kirjan hyvässä imussa, vaikken sitä itse pidä ihan ekaks tärkeimpänä kirjana.
Paljon samoja lainalaisuuksia, totuuksia, teorioita, joita olemme ennenkin lukeneet, kuulleet, ajatelleet.
Mutta kuitenkin tuo kirja avasi minussa jotais uutta, jotain ihanaa...
M:Scott Peck on jakanut kirjansa neljään osaan, joissa hän puhuu: kurista, rakkaudesta, kasvusta ja uskonnosta sekä armosta.
"C.G.Jung ei koskaan mennyt niin pitkälle, että hän olisi sanonut Jumalan olevan alitajunnassamme, vaikka hänen kirjoituksensa selvästi viittasivat tähän suuntaan. Hän jakoi alitajunnan sen sijaan kahteen osaan, pinnallisempaan, ihmisen yksilölliseen alitajuntaan ja syvempään "kollektiiviseen piilotajuntaan" joka on ihmiskunnan yhteinen.
Minun mielestäni "kollektiivinen piilotajunta " on Jumala, tietoisuus on ihminen yksilönä ja yksilöllinen alitajunta on näiden kohtaamista."-Rakkauden psykologia
"Jos haluat etsiä armoa, on se sinussa itsessäsi.
Jos haluat omasi suurempaa viisautta,löydät sen sisältäsi.
Tämä viittaa siihen, että Jumalan ja ihmisen välinen vuorovaikutus on ainakin osittain alitajunnan ja tietoisuuden välistä vuorovaikutusta.
Asia voidaan sanoa pelkistetysti.
Alitajuntamme on Jumala.
Olemme olleet osa Jumalaa koko ajan ja Jumala on ollut kanssamme aina, nyt ja ikuisesti."-Rakkauden psykologia.
Minä uskon hyvinkin näihin Jungin ja Peckin totuuksiin.
Hyvin monet viisaudet esim. Raamatusta, puoltavat tätä näkökulmaa...
Joko Jumala on sisälläni tai sit Hän on kaiken läpäisevä kaikkialla oleva...
Miten muuten Hän voisi tietää/huomata, kun hiuskarvakin minusta irtoaa..
Tosi ihanaa..
Jokaisella on omat näkemyksensä, uskonsa, ei uskonsa...
annan heille tilaa...
mutta minua jäi mietityttämään tämä juttu suuresti...
Olen aiemminkin uskonut, että pala Jumalaa on minussa, niinkuin kaikissa maailman ihmisissäkin, mutta en ole sen koommin paikallistanut tai konkretisoinut asiaa..
Eikä sillä ole oikeastaan väliä.
Jotenkin ihminen haluaa aina tietää, kuulla perusteet, todisteet, järkeistää...
ja uskon asiat eivät toimi niin, uskon...
Rakkaus on tahtoa avartaa, laajentaa itseään ja muita ihmisiä,
henkisen kasvun edistämiseen.
Henkinen kasvu tarkoittaa viime kädessä matkaa Jumalan luokse.
Jos silmäni pimenevät,
pimetköön ,
olen lähtenyt etsimään valoa...
Puhuitko silmistä
jotka kulkevat yksinäisinä
pimeitten vetten yli...
Nyt kun vuosilla ei ole paljon merkitystä.
on edessä vain suuri asia,
sitä varten täytyy oppia elämään...
Viimeisissä lauseissa/runossa, olen käyttänyt
osittain tai kokonaan, hajanaisesti Niilo Rauhalan lauseita...
Kommentit
En ole aikaisemmin lukenut niitä, mutta nyt nämä muutamat joita olen saanut blogissasi lukea, ovat kauniita ja ajattelemiseen johtavia.
Taidat pitää Niilo Rauhalan lauseista.
Keväinen tyttö.
Kaunista!
On helpompi, kevyempi ja vapaampi eläää, kun uskoo johdatukseen..suojelukseen, suuremman suunnitelmaan...
Jälkeenpäin huomaa, miten asiat loksahtelevat juuri sopivasti..
Olen pikkutytöstä asti uskonut jumalaan...omalla lapsenuskollani.
Nyt aikuisuudessani, mitä vanhemmaksi tulen, sitä enemmän halua kulkea kohti Jumalaa..
Minun kulkuni on omantunnon polkuani seuraten..
En ole missään seurakunnassa...paitsi käyn Ihmeiden oppikurssia, jossa meillä on oma "seurakunta" eli pienryhmä, jotyka kokoonnumme kerran viikossa...
arleena:Eiks ole arleena mainiota, kun saamme toisiltamme kaikenlaista, kaikenkarvaista ideaa täällä...=)
ARi: Oletko sinä lukenut hänen runojaan?
Minä pidän hänen sanoistaan kovin!
Uuna: Minulla on tuo samainen kirja, joskus myös innoissani lueskelin ja mietin hänen sanomaansa....
Olen miettinyt tuota kollektiivista piilotajuntaa...siinä on tavallaan kaikki tieto, viisaus ikiaikainen ja meillä on jopa mahdollisuus ammentaa sieltä, vaikka mitä...mutta matka voi olla pitkä...
Jännä ajatus, että ihmisessä on jo kaikki tieto, tarvitsemme v ain niiden herättelyä, avaamista...
hannelen paratiisi: kiitos sinulle hannele..olen iloinen, jos näin joskus on=)
Harakka: Aivan..hän kirjoittaa niin herkästi, hauraasti, melkein kuiskaten....
Jokaisella on omanlainen näkemyksensä ja uskonsa, ja niin pitää saada ollakin.
Huokaisin oikein puolestasi kun luin tuosta aiemmasta että "sait ylioppilaskokeet korjattua". Melkoinen urakka varmastikkin, hyvä että takanapäin ^^.
Ihmeitä tapahtuu arjessa, kun vain olemme herkkinä, näemme ja kuuntelemme..
tuuluska:
ihana saada luovuttaa nivaska rehtorille...
oikeastaan sensorit kuitenkin joutuvat ottamaan isomman vastuun kokeista, turha itse stressata liikaa...
nyt on aika kevään ja kesän odotuksen...