"Joku on pannut salaa käteeni rakkauden kukan.
Joku on varastanut sydämeni ja sirotellut sen yli koko taivaan".-Tagore
"valon lapsi, et tiedä, että Valo on sinussa.
Ei ole kirkkaampaa Valoa kuin se, joka loistaa sisällämme.
Älä pyydä Jumalalta loistavaa uraa,
pyydä Häntä osoittamaan itsessäsi oleva loisto."-IOK
"Minä annan tämän päivän sinun käsiisi.
Lasken sinun käsiisi kaikki kysymykset, kaikki taakat lasken harteillesi.
Minä rukoilen veljeni puolesta, itseni puolesta.
Auta, että saamme palata Rakkauteen."-IOK
Vien nämä kirjat, joissa nämä sanat, entiselle oppilaalleni, entisen kolleegani tyttärelle, joka menetti kuusiviikkoisen pienen pojan kätkytkuolemalle.
Hän pyysi näitä sanoja lohdukseen...
Isäni kuoleman ymmärrän,
mutta ystäväni vauvan kuolemaa on minun vaikea ymmärtää...
Joku on varastanut sydämeni ja sirotellut sen yli koko taivaan".-Tagore
"valon lapsi, et tiedä, että Valo on sinussa.
Ei ole kirkkaampaa Valoa kuin se, joka loistaa sisällämme.
Älä pyydä Jumalalta loistavaa uraa,
pyydä Häntä osoittamaan itsessäsi oleva loisto."-IOK
"Minä annan tämän päivän sinun käsiisi.
Lasken sinun käsiisi kaikki kysymykset, kaikki taakat lasken harteillesi.
Minä rukoilen veljeni puolesta, itseni puolesta.
Auta, että saamme palata Rakkauteen."-IOK
Vien nämä kirjat, joissa nämä sanat, entiselle oppilaalleni, entisen kolleegani tyttärelle, joka menetti kuusiviikkoisen pienen pojan kätkytkuolemalle.
Hän pyysi näitä sanoja lohdukseen...
Isäni kuoleman ymmärrän,
mutta ystäväni vauvan kuolemaa on minun vaikea ymmärtää...
Kommentit
pyhässä kirjassa sanotaan , Heikkoudessani olen vahva.
Koko elämä on täynnä avoimia kysymyksiä, joihin epätoivoisestikin etsimme vastauksia. Onneksi saamme olla täällä toinen toisiamme varten ja lohduttaa toisiamme suurimman surun keskellä. Yksin ei kukaan jaksa...
Onneksi sinä olet olemassa surun keskellä ystävillesi.
tai minä halusin antaa hänelle pienen tauluni..kuvan , jonka oli tehnyt isäni kuoleman jälkeen..
ja hän soitti ja halusi jutella kanssani, kyseli Ihmeiden oppikurssista..
leena LUmi:
Löydämmekö me yksin oikeaa vastausta tuohon kysymykseen, etenkin silloin jos olemme itse äitejä..
maria:
Olen iloinen, kun huomaan, että joku kysyy minulta...
Yaelian:
En oikein itse tiedä tuost akuolemasta, ehkei kukaan tiedä..
On se niin julma..
arleena:
niin käsittämätöntä..
mutta....
Verna:
Minä uskon samansuuntaisesti kuin sinä.
Pieni sielu on siellä jossain jo päättänyt tai suunnitelma on olemassa..
Hän tuo viestin, valon...hänellä on suuri merkitys monelle...
Ei sitä heti ensimmäisenä halua puhua kenellekkään, ainakaan äidille , joka on menettänyt lapsensa...
mutta tuo uskomus helpottaa, antaa rauhan ja ymmärryksen, joskus...
niin minäkin olen ajatellut Maijani sairautta...
Kauniisti kommentoit Verna..
Olemme toisiamme varten , uskon..
Täälläkin tuo ymmärrys ja kuunteleminen tapahtuu..
Toien kautta löydämme itsemme!
Vaikka lapsen(i) menetys on kovinta, niin siitäkin voi jatkaa omaa elämäänsä. Ontuen, ikävöiden ja miten kuten, mutta kuitenkin.