Viime päivinä olen ollut paljon itseni kanssa.
Tyttäreni on viihtynyt omassa asunnossaan, niinkuin hän sitä nimittää.
Olen siitä hyvin iloinen.
On ollut paljon aikoja, jolloin hän on pelännyt, ahdistunut tai takertunut minuun. Silti kaipaan hänen vierailujaan luonani.
En ole kertonutkaan, että tämä minun ihana ihastuminen toukokuussa, ei sitten kantanutkaan.
Se oli kaunis, ihana kesäperhonen, joka lensi pois.
Olen kiitollinen niistä hetkistä, jotka sain viettää sielunystäväni kanssa. Yllättävä, yhtäkkinen käännös, ihmetytti minua mutta parin päivän suremisen ja itkemisen jälkeen, hymyilin taas.
Monet ihmiset, monet asiat tämän hetkisessä elämässäni ikäänkuin opettavat minulle kiinnittämättömyyden viisautta, takertumattomuutta, luopumisen ihanuutta, uusien mahdollisuuksien mahdollistamista...
En ole yksin mutta pieni kaipaus tämän mahdottoman vapauden, tilan ja ajan keskellä kuiskaa hiljaa..
Kommentit
Niin hieno kuva, vahva sininen, että lähtee nyt odottamaan runoa...
Suloisia heinäkuun lopun päiviä ja mustikkapiirakkahetkiä ♥
Toivon sinulleTaivaanisän runsasta siunausta ja kaikkea hyvää.♥
*halaus*
Me Jousimiehet ei ollakaan mitään helppoja tapauksia vapauden kaipuussamme. Mutta kuitenkin kaipaamme rakkautta ja läheisyyttä.
Siinä on moni mies ihmeissään... :o
Halauksin: Seija
kaikista jää meihin jälki...
harvoja hekkiä kohdalle sattuu..
Maria:
Sinulle Maria niin paljon voimia!!
Susupetal:
Uskon ..
tilaa on..
Leena Lumi:
kiitos =)
Virrassa kellun..
Mielenkiintoista odottaa minkä runon löydät..
lumiomena:
Minäkin uskon niin..pieni kosketus, iso kohtaaminen ja irtaantuminen ilolla...
Mustikaapiiras onnistui täydellisesti!
Valokin Värssyjä:
Voi kiitos sinulle ihanistä, lempeistä, kauniista sanoistasi..
Ehkä vielä..=)
arleena:
Ehkä olen harjoitellut, oppinut vihdoin päästämään irti, olemaan kiitollinen...
Sylvi:
Kiitos sinulle...halauksin..
yna: Niinpä..halaus takaisin*
Seija:
Elämä on ihmeellistä..
mikään täällä ei ole pysyvää..
kaikki muuttuu, kaikki haihtuu..
ilman muistoja olisin erillainen..