"meistä jokainen on saari
ja jokaisen täytyy haravoida oma pimeytensä"-B.K.Öijer
Heräsin yöllä
kun tyttäreni tuli luokseni,
entiseen kotiinsa.
Hän oli paniikissa, ahdistunut,
ei uskaltanut nukkua,
halusi vain istua sängyn reunalla ja katsella palavaa lamppua..
Nukahdin
ja aamulla hän oli poissa..
En osaa, en pysty auttamaan, lohduttamaan.
Olen vain läsnä ja aina hän ei huomaakkaan.
Kävelin eilen paljain jaloin , paljain varpain pururataa tihkusateessa.
Kävelin pehmein nilkoin, polvin, sieluani liikuttelin.
Lapsuuteni muistot tulvehtivat tunteina , muistot kyyneleinä.
Olin niin läsnä, paikalla, vaikkakin myös kaukana menneessä..
Olen tänäänkin vaeltanut paljain jaloin monta kilometriä surussa.
Vaikka kuinka ymmärtäisin, tietäisin,
en osaa vain hyväksyä ihan täysin,
joku sisälläni vastustaa herkin, haparoivin ottein
..sitäkö tämä suruni, joka ei koskaan lopu, on..
Kommentit
♥
Nuo kuvaamasi enkelit ovat kauniita.
Enkeleitä paljon!
♥. Enkelit kuvissa kauniita,
kiitos, tänään on parempaa..hän sai nukutuksi viime yönä..
lumiomena:
Kiitos sinulle, elämässä on useinkin isoja kuoppia, isoja mäkiä mutta eiköhän niistä selvitä =)
Erjuska:
Kiitos Erjuska!
Nuo enkelit kuvasin fiskarsissa..
ostin yhden itselleni, niin herkän kauniita ne olivat..
Ari:
Kiitos Ari, tänään on jo kevyempää..
Välillä meinaan jäädä surupilven alle..
Enkelit ovat aina ihania!
Sylvi:
Kiitos sinulle..
Rukous rauhoittaa..