Siirry pääsisältöön

pienet herkät painaumat kasvoissamme...




"meistä jokainen on saari
ja jokaisen täytyy haravoida oma pimeytensä"-B.K.Öijer





Heräsin yöllä
kun tyttäreni tuli luokseni,
entiseen kotiinsa.



Hän oli paniikissa, ahdistunut,
ei uskaltanut nukkua,
halusi vain istua sängyn reunalla ja katsella palavaa lamppua..
Nukahdin
ja aamulla hän oli poissa..





En osaa, en pysty auttamaan, lohduttamaan.
Olen vain läsnä ja aina hän ei huomaakkaan.


Kävelin eilen paljain jaloin , paljain varpain pururataa tihkusateessa.
Kävelin pehmein nilkoin, polvin, sieluani liikuttelin.
Lapsuuteni muistot tulvehtivat tunteina , muistot kyyneleinä.
Olin niin läsnä, paikalla, vaikkakin myös kaukana menneessä..





Olen tänäänkin vaeltanut paljain jaloin monta kilometriä surussa.
Vaikka kuinka ymmärtäisin, tietäisin,
en osaa vain hyväksyä ihan täysin,
joku sisälläni vastustaa herkin, haparoivin ottein
..sitäkö tämä suruni, joka ei koskaan lopu, on..


Kommentit

Jael sanoi…
Haleja,Hanne. Toivottavasti tyttäresi asiat ovat tänään paremmin kuin eilen.
Voimia tulin toivottamaan. Joskus elämä vaatii samanaikaista vahvuutta ja herkyyttä, samanlaista kuin valokuviesi enkeleillä.
Erjuska sanoi…
Voimia Sinulle Hanne. Toivottavasti tyttäresi ahdistus helpottaa.

Nuo kuvaamasi enkelit ovat kauniita.
Ari sanoi…
Jaksamista Hanne! Se on raskasta.

Enkeleitä paljon!
sylvi sanoi…
Voimia sinulle hanne. Rukoilaan että Taivaanisä auttaisi ja kaikki muuttuisi parenpaanpäin. Uskon että auttaa.
♥. Enkelit kuvissa kauniita,
Yealian:
kiitos, tänään on parempaa..hän sai nukutuksi viime yönä..

lumiomena:
Kiitos sinulle, elämässä on useinkin isoja kuoppia, isoja mäkiä mutta eiköhän niistä selvitä =)

Erjuska:
Kiitos Erjuska!
Nuo enkelit kuvasin fiskarsissa..
ostin yhden itselleni, niin herkän kauniita ne olivat..

Ari:
Kiitos Ari, tänään on jo kevyempää..
Välillä meinaan jäädä surupilven alle..
Enkelit ovat aina ihania!

Sylvi:
Kiitos sinulle..
Rukous rauhoittaa..

Tämän blogin suosituimmat tekstit

Lauralle..

"Ellei minua ole luotu rakastamaan,miksi aamun sydän puhkeaa lauluun, ja miksi etelätuuli kuiskailee nuorten lehtien keskellä? Ellei minua ole luotu rakastamaan, miksi keskiyön kiihkeässä hiljaisuudessa on tähtien pakahduttava tuska? Ja miksi tämä hullunrohkea sydän vain lähettää toivonsa merelle, jonka äärtä se ei edes tunne? Huomasin aamun hesarista, että Laura Saloheimo on kuollut. Laura kuoli rintasyöpään 40 vuotiaana 3.11.09 Tutustuin Lauraan kesäkuussa Perniön kansanopistossa. Osallistuimme Veda-taiteen kurssille. Huomasin Lauran heti hänen pinkistä villatakistaan ja pinkistä pipostaan. Hän ei halunnut käyttää peruukkia. Juttelimme paljon iltaisin kansanopiston karussa keittiössä, nakertaen riisikakkuja ja homejuustoa. Laura kertoi avoimmesti syövästään. Hän ihmetteli,: "Miksi ihmisen- ainakin hänen- täytyy sairastua vakavasti, ennenkuin hän oppii ymmärtämään mitä Rakkaus oikeasti on ja oppii rakastamaan?" Jokin Laurassa meni minuun hyvin syvälle. Meistä tuli ystäv

" Nähdä maailma hiekanjyvässä, ja taivas kedon kukassa, pidellä äärettömyyttä kämmenellään, ja ikuisuutta hetkessä"-William blake

" Kun tiedät kuka olet, mikään ei voi pysäyttää sinua "-Stedman Graham " On kaksi tapaa elää elämä. Toinen on kuin mikään ei olisi ihme. Toinen on, kuin kaikki olisi ihmettä."-A.Einstein " Emme näe asioita sellaisina kuin ne ovat, näemme ne sellaisina kuin itse olemme. "-Anais Nin

kukkaistytön kesäviesti

Hän on hieman uudistunut Hän on päässyt kehyksiin