Heräsin kahden aikaan yöllä.
Tyttäreni istui olohuoneen sohvalla ja katsoi tv:tä. Tv:stä ei tullut mitään ohjelmaa, joitain epämääräisiä graafisia kuvioita, ääni oli pois päältä.
Kysyin häneltä: etkö sinä saa unta?
Hän kertoi, ettei voi olla unessa, koska painajaiset ovat niin pelottavia, eikä hän saa silmiään auki ja joutuu olemaan siellä unessaan. Hänen on parempi olla tietoisuudessa, valveilla. Kuulemma en voi ymmärtää , miten pelottavia nuo unet voivat olla.
Pyysin, että jos hän vaikka menisi pitkälleen sohvalle tai jos hän tulisi minun viereeni nukkumaan..ei hän halunnut.
Vein hänet yöllä autolla omalle asunnolleen, niinkuin hän "kotiaan " nimittää,kuulemma hän siellä yrittäisi nukkua.
Yöllä tähtitaivas oli fantastisen kaunis, ihmeellinen. Ikäänkuin tähdet olisivat tulleet lähemmäksi. Tyttäreni sanoi, että tähdet ovat muuttaneet, ne ovat kohtisuorassa, kaikki on muuttunut...
Eilisen marjanperkaamisen pieni läsnäoleva hetki on kadonnut.
Silloin hänellä ei ollut pelkoja. Olimme lähellä.
Mitä muuta voin tehdä kuin uskoa, olla suuressa luottamuksessa, että kaikki tapahtuu juuri niinkuin on tarkoitettu.
Rukoilla ja siunata.
Ensi viikon tyttäreni aikuisten avohoitopaikka on suljettu, säästöjen vuoksi. Kaikki lääkärit, harvat psykiatrit ovat lomillaan vielä.
Onneksi on olemassa suljettuosasto/sairaala, jos tyttäreni sairaus vielä tästä syvenisi. Siellä hän osaa nukkua hieman paremmin.
Mietin, pitäisikö minun mennä puhumaan tunteistani, omista peloistani, surustani. Minusta on tuntunut, että olen pystynyt olemaan tämän kaiken keskellä aika tasapainoisena, iloisena suruni kanssa ja jaksanut tukea, kantaa tarvittaessa tytärtäni.
Joskus vain ei itse huomaa kun valuu jonnekkin , jota ei osaa selittää..
Haluaisin vain olla kesässä ja ettei tarvitsisi mennä kouluun,
niin kuin mitään ei olisi menossa..
Haluaisin vain kävellä paljain jaloin syksyyn,
olla tuulen ja sateen ystävänä,
olla hiljaa ja katsella kun lehdet irrottautuvat lempeästi viimeiselle matkalleen...
Kommentit
Säästöt terveydenhuollossa ovat järkyttäviä, ihmisten heitteillejättöä.
Olet kantanut paljon, tuskaa ja huolta tyttärestäsi. Sellainen kuluttaa, väsyttää, vaikka miten yrittäisi ajatella positiivisesti.
Jos sinulla on mahdollisuus, hanki keskusteluapua tai vertaistukea. Omaiset mielenterveystyön tukena on tarkoitettu juuri mielenterveyspotilaiden läheisille, ehkä sieltä löytyy jotain.
Onneksi sinulla on taide, siinä voi ilmaista tunteitaan. Myös niitä, joita ei jaksaisi kantaa.
Voimia.
Se ei ole helppoa.
Rukoillaan Taiavaanisää että parantaisi tyttäresi. ja ohjaisi sinut sinne mistä saisit avun näihin vaikeuksiin.
Suosittelen, että kävisit puhumassa jollekin. Luultavasti sellainen vain auttaa eikä sitten alkaisi mennä huonompaan suuntaan. Voimia myös ihanalle äidille.
Kaikke hyvää sinulle toivon.
Kuluttavaa ja raskasta.
Oletko koskaan ajatellut luontaisia hoitoja, meditointia, akunpunktuuria, joogaa, rentouttamista?
Tiedän että nämäkin vaativat aikaa ja tahtoa, mutta nämä voivat olla keino saavuttaa parempi tasapaino.
Aivan ihana kuva taas.
Menisin sinuna keskustelemaan ammatti-ihmisen luokse. Kun saat kokonaan avautua ja jakaa taakkaa, se helpottaa.
Minäkin katsoin yöllä tähtiä, kaunista.
Minä sinun sijassasi kokeilisin, sillä kokemusten jakaminen samanlaisten asioiden kanssa elävien kanssa, antaisi sinulle sitä tärkeä valoa tunnelin päähän.
Jaksamista♥
Ihmeellistä, miten päivät ja yöt kuljettavat laidasta laitaan, meitä, minua..
Kun putoaa oikein syvälle, näkee ja kuulee sisemmältä. Huomaa ja ymmärtää, että kaikki on oman ajatuksen heijastumaa.
haluan vain luottaa ja luotaa. Antaa oman rakkauteni lämmittää, oman valoni valaista ja vain uskoa tähän todelliseen elämään.
Kukaan ei jaksa yksin. Sen vuoksi minäkin toivon ja uskon, että löydät mahdollisuuden puhua ja saada tukea. Että jaksaisit.
Kun katselen tämän kesän taidettasi, löydän niistä aivan uutta syvyyttä ja herkkyyttä. Se on todellakin totta, että luovuutesi kautta saat purettua kaikkia tunteitasi. Ja annat sitä kautta elämyksiä meille muille...
Tiedän ne unet, kun silmien sulkeminen pelotti. Näin oli joskus nuoruudessa, vaikken siitä uskaltanut silloin kenellekään juuri puhua.
*halaus*
kiitos sinulle niin paljon lohduttavista sanoistasi...
tänään jaksan ja olen niin kiitollinen kaikesta, ylenmääräisestä upeudesta,kauneudesta, rikkaudesta, jota olen oppinut näkemään, kokemaan elämässäni..
Johanna: kiitos sinulle Johanna..