tervetuloa koulun alkaminen...

syksyn aavistus hiipii
värisyttää selkääni

tuuli tanssittaa oksia ja
lehtiä, jotka ovat vielä vihreitä

poimin mustikoita omasta pihastani
kirsikkapuuni kasvaa vinoon

soitat pitkästä aikaa
pianon pehmeät sävelet leijailevat pihalle
haapa, jonka alla luen,
kuuntelee





Ihmeellinen, ihana päivä.
Sain niin paljon rakkaudellisia palautteita tänään ja eilenkin.

Törmäsin kolmeen oppilaaseni tänään kaupassa, kadulla ja rannassa, eilen pururadalla.
Ilahtuneena he kertoivat, kuinka ihanaa ja antavaa opetukseni on ollut.
Eniten ilahdutti lukion toisen vuoden oppilas, poika, joka kyseli kuulumisiani ja että opetanko vielä vanhoja tansseja,että hän on siellä.
Oli niin iloinen kuullessaan, että vielä minä opetan.
Hän oli ihan kauhea yläasteella!

Minusta tuntuu niin hyvältä, että olen osannut olla heille läheinen, osannut antaa jotain koulun opetusta suurempaa..
Pyydän itselleni aamulla, ennen koulua, rakkautta ja viisautta, että osaisin nöyrästi, ymmärtäen kohdata oppilaani ja kolleegani ja että näkisin laajasti tämän kaikkeuden, jossa osana olemme.

Olen jotenkin tänä vuonna ollut ahdistunut kouluni alkamisen lähestymisestä.
Pelännyt jaksamistani olla luova, läsnä, ymmärtäväinen, uutta antava jne..jne..

Minulle annettiin viesti tuolta jostain, josta ei kännyllä tai törmäämisellä se onnistu.
Ahdistukseni ja pelkoni ovat haihtuneet ja oikeastaan odotan innolla kouluni alkamista.
Aion uutena viedä lukiolaisille, paljain jaloin kävelyä, kuunnellen äitimaata ja omia varpaitaan.



Sain sähköpostin kautta vaikuttavan ihanan, koskettavan kauniin viestin eräältä lukijaltani, joka ei ole koskaan jättänyt minulle kommentteja postauksiini.

Kiitos sinulle vielä kerran.
Niin paljon rakkautta oli sinun viestissäsi.

Elämä on täynnä ihmeitä.
Joskus emme näe niitä, jos ryntäämme vauhdilla kilpaa ajan kanssa.