"Ellei minua ole luotu rakastamaan,miksi aamun sydän puhkeaa lauluun, ja miksi etelätuuli kuiskailee nuorten lehtien keskellä? Ellei minua ole luotu rakastamaan, miksi keskiyön kiihkeässä hiljaisuudessa on tähtien pakahduttava tuska? Ja miksi tämä hullunrohkea sydän vain lähettää toivonsa merelle, jonka äärtä se ei edes tunne? Huomasin aamun hesarista, että Laura Saloheimo on kuollut. Laura kuoli rintasyöpään 40 vuotiaana 3.11.09 Tutustuin Lauraan kesäkuussa Perniön kansanopistossa. Osallistuimme Veda-taiteen kurssille. Huomasin Lauran heti hänen pinkistä villatakistaan ja pinkistä pipostaan. Hän ei halunnut käyttää peruukkia. Juttelimme paljon iltaisin kansanopiston karussa keittiössä, nakertaen riisikakkuja ja homejuustoa. Laura kertoi avoimmesti syövästään. Hän ihmetteli,: "Miksi ihmisen- ainakin hänen- täytyy sairastua vakavasti, ennenkuin hän oppii ymmärtämään mitä Rakkaus oikeasti on ja oppii rakastamaan?" Jokin Laurassa meni minuun hyvin syvälle. Meistä tuli ystäv...
Heittäydyn elämän virtaan. Annan virran kuljettaa minua pehmeästi, hellästi, välillä rajusti..
Kommentit
Kuvasi kertovat paljon <3
Ja kyllähän tuossa oli jo aika monta sanaakin, yhtä kauniisti sommiteltuina kuin kuvatkin.
niin hienosti sanottu
Vanha vuosi tyhjennetään
Uusi Vuosi alkaa kohta ja uusilla voimilla aloittakaamme.
Kiitos!
Voi hyvin!
Maria:
%)
Yksinäinen susi:
Kiitos =)
Lastu:
Niin lastuinen!
itKuPiLLi:
aivan, sinä tykkäät=)
arleena:
sylissä on aina hyvä olla =)
sylvi:
Uuden Vuoden lupauksia tässä mietin..
Sinulle hyvät Uuudet Vuodet =)
Yaelian:
Uuden alkaminen tuntuu aina hyvältä.
uusi puhdas mahdollisuus..
tinttarus:
kiitos, sanassa voi olla paljon ja aina me itse sen tulkitsemme..=)
Minusta ihmiset tarvitsisivat nykyisessä menossa enemmän tyhjyyttä. Tuntea tyhjyyttä ja oppia kestämään sen outoa olemusta. Mitä se on?
Tyhjyyttä ei silti lopulta ole kuin omassa mielessä. Kun käy läpi tyhjyyttä ja antaa sille aikaa, alkaa huomaamaan kuinka täynnä pieniä asioita maailma on.
kiitos viisaista, kauniista sanoistasi..
Tyhjyyden sietäminen on vaikeaa yleensä, ainakin nykyihmiselle..heti haluttaisiin tilalle korvike tai jotain peittämään sitä aitoa tunnetta..
ihmiset haluavat usein turruttaa itseään..
Tyhjyydessä on kaikki mahdollisuudet tai oikeastaan sen alla. Sitä ei tarvitse pelätä, kadottaa, häivyttää vaan antaa sen kertoa tarinansa, ja elämä tuo tyhjyyden jälkeen sen, mihin olemme valmiita..
Tyhjyys on aina oma tulkinta, niinkuin tulkitsemme koko ajan kaikkea..
trina:
ennen sanoja me jo tiedämme..sanat vain kuvittavat todellisuuden, jos kuva ei ole sitä tehnyt..halaus sulle =)