Sain herkän, kauniin viestin, entiseltä oppilaaltani. Tytöltä, jota on kiusattu paljon ja kiusataan edelleen.
Hän oli katsellut taidenäyttelyssä taulujani ja tykkäsi paljon niistä.
Mietin, että hän osasi lukea sen surun, joka on kätkettynä teoksissani, koska hän on kokenut sen ja elää siinä. Vaikka hän on mahdollisesti tottunut, hyväksynyt tilanteen, silti se on hänessä.
Ihmettely ihmisten ilkeydestä, tuomitsevuudesta, arvostelemisesta.
Suru on saman väristä, saman tuntuista, mistä se sitten syntyykään.
Suru voi kasvattaa ison vuoren, se voi puhdistaa, se voi kasvattaa siivet, joilla lentää..
En ole jaksanut kommentoida blogeihinne, olen kyllä seuraillut niitä. Tästä ihanasta yhteydestä on tullut niin tuttu, niin läheinen.
Olen jotenkin päässyt tasapainoon, hyväksynyt tapahtuneen. Olenhan jo kerran joutunut sopeutumaan, ottamaan vastaan samantapaisen, joskin erilaisen jutun,helpomman, lapseni kautta.
Elämä tuo kysymättä yllättäviä, raakoja juttuja, joita suremalla liikaa, jäämällä, jähmettymällä, ei tuo valoa, ei apua kenellekkään.
Olen oivaltanut tyttäreni kautta, ettei muodolla ole merkitystä.
Rakkaudella on, välittämisellä, huomaamisella, näkemisellä ja kuulemisella.
Kommentit
Niin kauniit tyynen surumieliset silmät kuvissa.
Kaiken keskellä jokin iso voima kantaa ja antaa voimaa, etten katoa, minua tarvitaan..
Kiitos kun ajattelit minua Yaelian =) Niinkuin ItkuPilli alempana kirjoitti, näiden tunteiden, näiden tapahtumien jälkeen, osaan ymmärtää enemmän kuin eilen..
Hannele:
mitä tarkoitatkaan..
Kaisa:
Voi kiitos kaisa sinulle.
olet läpielänyt samoja tunteita kuin minä, noita piirtäessäni, ehkä..
IitKuPiLLi:
Näin on ...
nuo kokemukset kasvattavat, herkistävät, antavat ymmärrystä ja lähentävät ihmistä itsensä luo ja toisen ihmisen luo..
Niinkuin vesi sitkeästi hioo kiveä, josta muokkautuu ihanan pehmeän muotoinen, kädessä uinuva tarina..
Kiitos Hanne tästä lämpöä ja välittämistä tulvillaan olevasta postauksestasi!!<3 Sekä kauniista sanoistasi omassani!<3 Kiitos myös lohdutuslahjasta, niin herkän kauniit!!<3<3
Lähetän luoksesi hellän halauksen:)
Hauska kuulla että olet päässyt tasapainoon, (tapahtumaasi.)
Elämä ei ole aina helppoa.
Toivon sinulle helpompaa, parempaa ja iloisempaa tulevaisuutta.
siunausterveisiä sinulle ystäväni hanne
Ilon raitojakin pilkahtaa aina välissä.
Elämä ei ole kuitenkaan kokonaan ja aina vain murhetta, iloa sekoittuu joukkoon ja niitä onnenmurusia
Kaikkea hyvää.
kiitos hellästä halauksestasi..
Lähetän sinulle takaisin.
Kiva, jos tykkäsit=)
Sylvi:
kiitos sinulle...
Ihanaa kun muistelet =9
kaikki muuttuu sekunnissa elämässä..
vaikka kaikki on ollut niin hyvin..
lapsen tukena, lapsen , aikuisenkin elämän kuviota ovta niin vahvasti kiinni äidin sydämessä..
Arleena:
Elämään mahtuu niin paljon, niin kaikkea..kaunista, ihanaa,
mutta myös toisenlaisia tunteita, tapahtumia..
ehkä ne oppii hyväksymään pikkuhiljaa, kun on saanut rauhassa itkee itsensä uneen..
Lepää ja nuku, jos vain voit!
Lähetän Sinulle enkeleitä ja monen monta lohdutuksen halausta! <3
"Jokaiseen taiteeseen pätee se, että et voi saavuttaa sitä, mitä et ole kokenut"
Tauluistasi näkee selkeästi sen, mitä haluat kertoa. Meillä kaikilla on ollut raskaita asioita elämässä, mutta joillakin paljon raskaampia kun toisilla.
Olen seutaillut maalauksiasi ja mielestäni niissä on tapahtunut pieni muutos lohdullisempaan suuntaan. Toivottavasti tuo suuntaus jatkuu.
Olet hyvä maalari ja tulkki, ja olenkin miettinyt mitä kaikkea voisitkaan saada siveltimelläsi kerrottua.
kiitos siunauksista ja enkeleistä..
olet suloinen,
halaus sinulle..
Seppo salminen:
Voi kiitos sinun sanoistasi..
Ehkä heti itse ei huomaa tuota muutostaan...
tykkään tehdä musteella, musta/valkoista ja sit kuitenkin myös haluan antaa sille värillisen tarinan..niinkuin edellinen tyttöni..
Tiedän, että jokaisella ihmisellä on joskus , jossain vaiheessa raskaita, vaikeita kokemuksia elämässään..
ja uskon myös siihen, että toisilla myös vielä vaikeampaa...
Olen sopeutunut omaan elämääni, hyväksynyt sen vaikeudet, vaikka kyllä mielummin vaihtaisin tyttärieni sairaudet omikseni, jos voisin..
En haluaisi vaihtaa elämääni kenenkään kanssa, ehkä jos olisi mahdollisuus, voisin tehdä moniakin asioita toisin nyt, kuin silloin joskus..=)
Mutta niitä putoamisia, kuoppia, varjoja, olen varmasti tarvinnut, jotta kuonakerrokseni iholtani ja sydämestäni joskus liukenevat virran mukana..
Tällaisina hetkinä tunnen olevani elämässä vahvasti kiinni!
kiitos, että kommentoit, välität ihmisestä..
yväksyminen on ainoa mahdollisuus.
Hyväksymisen jälkeen voi alkaa tehdä asioita hieman toisin. Tämän jälkeen huomaa, että aikaa on myös itselle ja omille ajatuksille. Kaikki aika ei enää kulukaan enään suruun.
Toivon enemmän toivon maalauksia. Uskon ja toivon, että pystyt jo ainakin osittain käsittelemään sellaisia asioita.
Toivittavasti kuitenkin viesti/asia tuli selkeästi esiin.
Kiitos sanoistasi.
Toivottavsti et itse ajanut sentään samalla..
Ehkä kevät, valo, tuuli, tuoksut auttavat..ja vaikuttavat kuviini..
Aina se sävy ilmaantuu kuitenkin sisältäni..
Tietty voin tehdä iloisia kuvia..
En tiedä vielä..
tuntuu, että pahin on vielä edessä...
kun tyttäreni tajuaa todellisuuden ja seuraamukset.. Vaikka se on hänen elämänsä, olen kait vieläkin ohuen ohuella napanuoralla kiinni..