Kun sielussa vallitsee talvi, ei kannata ryhtyä mihinkään uusiin juttuihin..

Tänään on hiihtolomani viimeinen päivä, jos en laske viikonloppua mukaan.
Yhtään en ole hiihtänyt mutta tarponut kyllä Jarviksen kanssa monta tuntia lumessa, auringossa meren jäällä ja metsässä.

Eilen vein Jarviksen tyttäreni ystävän luokse Turkuun, näin kaikki pääsemme huilaamaan:
Jarvis saa nukkua pelkäämättä kissojen hyökkäyksiä, Kissojen ei tarvitse pissiä mun housuihin ja minä saan aloittaa aamun hitaasti..




Jäin ystävättäreni luokse yöksi.
Kävimme katsomassa "Black Swan"-elokuvan.
Se oli hyvin vaikuttava, ajatuksia herättävä, upea,monikerroksinen, visuaalinen elokuva.
Istuimme kolmannessa penkkirivissä ja musiikki ja kuva syöksyivät syliimme.
Mietin vieläkin elokuvan tarinaa. Löydän jotain tuttua, pienesti.

Tänään kävin hieman ostoksilla.
Halusin ostaa Vivaldin 4-vuodenaikaa, omani olen antanut tyttärelleni.
Etenkin talvi koskettaa, vaikuttaa vahvasti syvälle sisälleni.

Talvi sielussani ja lepään, kuten metsän eläimet, kääriytyen sykkyrällä, odottaen sitä, että yksi kukka avautuu ja kutsuu kaikkia kukkia kevääseen..




Aina poikkean akateemisen. Yhtään kirjaa ei tällä kertaa jäänyt käteeni.
Kotonani odottaa monta lukematonta.
Mutta tämä hurmaava tanskalainen sisustuslehti/kirja viehätti niin...


Kaapit ovat pullollaan mutta en malttanut ohittaa naitä. Puolustin ja selitin itselleni, kuinka halpoja ne olivat..

Halusin palkita itseäni. Olinhan saanut kuusi ja mahdollisesti vielä kaksi tauluani myytyä.



Uusia värejä..guashia, akvarelli, valkoinen..
Mitähän ne tulevat kertomaan..




kaikista eniten olen tänään ilahtunut vilman kommentista edellisessä postauksessani. Haluan vielä lukea sen monta kertaa ja kiittää häntä sanoistaan, jotka koskettivat enemmän kuin yksikään ostos Turusta..


Kuinka paljon voimmekaan täällä jakaa valoa, rakkautta, laajentaa sitä mitä olemme saaneet.
Kiitos teille, tehkäämme maailmastamme parempi, kauniimpi ja yhteinen!