Minun hiljaisuuteni on tyhjä tila,
tila ilman seiniä, ilman kattoa.
Hiljaisuuteni on sisäinen tila,
pysähtynyt, kuunteleva, oleva..
Hiljainen tila voi olla olohuoneeni lattia,
metsäpolku, merenranta, sade, pilven liikahdus..
Jotta voin nauttia ja olla ihmisten kanssa, tarvitsen ajoittain hiljaista tilaa itseni kanssa.
Hiljaisuus luo tilaa, jotta voin olla lähellä muita ihmisiä.
Hiljaisuudessa kohtaan itseni.
En pelkää itseni kohtaamista.
Kuulen oman hengitykseni rytmin, sydämeni äänen
ja joku jossain syvällä kutsuu minua...
Hiljaisuus on ensi askel kohti syvempää hengellistä elämää.
Uskon, että vain hiljaisuudessa voin kuulla Äänen.
Liian usein arjen ajatukset, tekemiset, äänet täyttävät päiväni..
Rauhaisia hetkiä, pysähtymisiä teille, pian alkavalle hiljaiselle viikolle..
Kommentit
Aurinkoa, toivon ☺
Sinun reseptisi on ihana..
Minulla on vain kissavauvelit läsnä..ja arkena puiston lapsien riemun kiljahdukset..
hiljaisuudessa.
Niin on...=)
pirita:
Voi kiitos sinulle,
aina ilahdun, jos joku saa jotain kuvistani, maalauksistani..