"Ellei minua ole luotu rakastamaan,miksi aamun sydän puhkeaa lauluun, ja miksi etelätuuli kuiskailee nuorten lehtien keskellä? Ellei minua ole luotu rakastamaan, miksi keskiyön kiihkeässä hiljaisuudessa on tähtien pakahduttava tuska? Ja miksi tämä hullunrohkea sydän vain lähettää toivonsa merelle, jonka äärtä se ei edes tunne? Huomasin aamun hesarista, että Laura Saloheimo on kuollut. Laura kuoli rintasyöpään 40 vuotiaana 3.11.09 Tutustuin Lauraan kesäkuussa Perniön kansanopistossa. Osallistuimme Veda-taiteen kurssille. Huomasin Lauran heti hänen pinkistä villatakistaan ja pinkistä pipostaan. Hän ei halunnut käyttää peruukkia. Juttelimme paljon iltaisin kansanopiston karussa keittiössä, nakertaen riisikakkuja ja homejuustoa. Laura kertoi avoimmesti syövästään. Hän ihmetteli,: "Miksi ihmisen- ainakin hänen- täytyy sairastua vakavasti, ennenkuin hän oppii ymmärtämään mitä Rakkaus oikeasti on ja oppii rakastamaan?" Jokin Laurassa meni minuun hyvin syvälle. Meistä tuli ystäv...
Heittäydyn elämän virtaan. Annan virran kuljettaa minua pehmeästi, hellästi, välillä rajusti..
Kommentit
Hän on niin Lutumurunen♥
Niilo on niin piskuinen, mutta valtauksen hänkin osaa hoitaa...♥
Niin vaikea vastustaa..
Avletto:
varmasti..
Mutta kun hän kasvaa, hän täyttää koko sohvan, niin voin siirtyä toiselle =)
Leena Lumi:
Vieraat istukoon tosiaan vaikka jakkaroilla =)
Kerron terveiset pilkulle,
hän ilahtuu ♥
Irmastiina:
Kyllä nuo koirat osaavat vetää oikeista naruista,
viisaita ovat =)
Erjuska:
Varmasti teillä on pian ihana koiranen. Tuntuu niin tyhjältä, kun koira jättää paikkansa..
Kiitos kommentistasi =)
tinttarus:=)
ei niin
Yaelian:
Ja tuo katse pysyy ja pysyy, kysyy ja kysyy=)
aikatherine:
=)=)
kiva saada lökötellä korkeammalla..
Kiirepakolainen:
ihanaa, jos niin tapahtui..
tuo kaveri on tainnut vallata jotain muutakin kuin sohvan ♥
olet aivan oikeassa =)