Pienen flunssasen kanssa kuljeksin muutaman päivän. En voi pysähtyä.
Pakko lenkkeillä Pilkun kanssa.
"Lifebookin" ohjelmassa oman sisäisen maailmani tutkailemista ja maalailemista.
Ihmettelen, mistä ajatukseni oikein tulevat. Tiedostan ne, voin pysäyttää ne, lopettaa mutta mistä ne saavat alkunsa?
Niin usein näen varjoja, negatiivisuutta, jopa pimeyttä ajatuksissani:
Ahneutta, kateutta, pelkoa, vaikka muka en ole omasta mielestäni kateellinen.
Kilpailen ja suoritan edelleen. Enkö riitä itselleni? Olenko minä vai joku minussa vaativa, täydellisyyteen, tai ainakin parempaan kuin vieruskaverini, pyrkivä .
Huomaan, että haluan eristäytyä,( en kuitenkaan täysin), olla omissa oloissani, koska silloin minun ei tarvitse kohdata, nähdä varjojani.
Olen selvästi prosessissa tämän "Lifebookin" tehtäväni kanssa.
En ole tyytyväinen yhtään maalaukseeni "Pimeydestä ja Valosta". Se on vielä kesken. Mutta ei haittaa, voin luopua siitä tuollaisenakin.
Tykkään enemmän pimeästä puolestani, maalauksessani.
Kivaa alkavaa helmikuuta!!
Kommentit
Valoia sinulle toivon.
Älä sure, et tunne toista suorittajaa kuten minä. Siitä haluaisin eroon, mutta se on tehokkaan kotikasvatuksen tulosta. Siis äidin kasvatuksen. Isän sanat eivät koskaan käskeneet koko ajan tekemään jotakin, olemaan olematta joutilas, olemaan olematta aina paras.
Soittajatyttösi lähti poimimaan lumikarpaloita...ja se liittyy nyt Eveenkin.
Etkö näe pientä tuikkua? Se olen minä kynttilän kanssa täällä tunnelin päässä. Nyt liekki kasvaa..
LifeBookilla näkyy olevan mielenkiintoisia haasteita:)
Hoidappa itseäsi,ettei flunssa pahene.Halit!
Rapsutuksia Pilkulle ja Sinulle voimahaleja ja pikaista paranemista.
Minä olen tänään ollut niin raivopäinen, että hui. No, huomenna on taas toiset tuulet :)
Tuo alimmainen kuva on ihana. Näen siinä sinut ja suojelusenkelisi.
Vihdoin pääsin taas kommentoimaan blogiisi!
Aikansa sitäkin ja taas on paremmin.
Pimeydessä näkyy ihanasti valo!
Lepäilen!
leena Lumi:
Minulla on niin paljon aikaa itselleni, vaikka Pilkku nykyään viekin siitä monta tuntia, mutta se on laatuaikaa...
Kiitos suloisista ihanista sanoistasi. kiitos siitä kynttilän valosta siellä tunnelin päässä..
Tunnistinhan sinut!!
halauksia..
Soittajatyttö on iloinen!
Yaeilan:
Lifebook vie aikaa, ihan positiivisesti..haluaisin roikkua siellä enemmänkin=)
Flunssa on hiipunut.
halauksia sulle sinne kauas!
Erjuska:
kiitos viisauksistasi.
Ne koskettivat, jäin kuuntelemaan.
Rapsutuksetkin menivät ihan perille asti!
♥
Kirjailijatar:
minä oli tän ään jotenkin niin pahalla, kiukkuisella tuulella, vähän aikaa..
ykskaks vain se tuli, ystävättäreni soiton jälkeen??
PItkään aikaan en ole kokenutkaan tuollaisia tunteita..
kiva kun pääsen sivuillesi nyt!
Voi hyvin♥
Irmastiina.
minäkin pääsen nyt monen blogiin, joihin vasta en päässyt, tai pystynyt kommentoimaan..hienoa
Sinulle ihanaa helmikuuta!
arleena:
niin minäkin ajattelen, uskon..
Ilman sitä ei se valo maissä ehkä eläisi tai loistaisi!!
halit!