Siirry pääsisältöön

heinakuun tyttö



Otin lomaa maalauskursseiltani ja maalasin ihan omasta maailmasta tämän kesäisen, pikkuisen tyttösen.

Nuorempi tyttäreni soittelee pianoa. Pilkku makailee lattialla.
Minulla on toinen silmä ihan punainen. Verisuoni katkennut.

Odottelen ukkosta...

Kommentit

Erjuska sanoi…
Ihana tyttö ja ihanat värit työssäsi. Täällä Vantaalla on kanssa tosi hautovaa ja taitaa olla ukkosta ilmassa.

Rapsutukset Pilkulle ja aurinkoa emännälle.

T. Erjuska ja Siiri
Jael sanoi…
Kauniin kesäiset värit tuossa taulussasi.Minullakin on ollut tuollainen juttu silmässä muutaman kerran,onneksi se menee ohi. Mukavaa viikonloppua sinulle ja Pilkulle!
Satu sanoi…
Hän on ihan kauneus!
Kaunis.
Ukkosta on täälläkin tehnyt koko päivän.
Toivottavasti ei mitään kovaa ukkosta tule....pelkään pikkuisen.

Mukavaa viikonloppua sinulle.♥
Hallatar sanoi…
Meilläkin odotellaan edes sitä sadetta mutta taitaa köydä kuin viime kesänä, eli sateet väistelevät tätä paikkaa...


Ihana sininen neito. Ihana Hanne. <3
Leena Lumi sanoi…
Kävin silmälääkärillä kevättalvella eka kerran, kun luulin, että on jotain vikaa...tai liika lukeminen sokeuttaa, kuten äitini aina pelotteli. Ei muuten pidä paikkansa. Mitään vikaa ei ollut ja kysyin samalla tuosta silmän verenpurkaumasta, kun saan sen noin pari kertaa vuodessa ja erikoislääkäri totesi, että syytä siihen ei tiedetä...

Se on tosi harmillista, jos sattuu silloin kun on jotain menoa.

Niin paljon on satanut, että en muista koska aikaisemmin...

Kiltti heinäkuun tyttö täynnä heleää sinistä ja hohdetta. Ehkä kohta ilmestyy 'Mä muistan sun mustikkasuun...' sun palkkiisi. Minäkin harkitsen, josko sen laittaisin ja tietysti sinulle kiitollisena.

Tämän blogin suosituimmat tekstit

Lauralle..

"Ellei minua ole luotu rakastamaan,miksi aamun sydän puhkeaa lauluun, ja miksi etelätuuli kuiskailee nuorten lehtien keskellä? Ellei minua ole luotu rakastamaan, miksi keskiyön kiihkeässä hiljaisuudessa on tähtien pakahduttava tuska? Ja miksi tämä hullunrohkea sydän vain lähettää toivonsa merelle, jonka äärtä se ei edes tunne? Huomasin aamun hesarista, että Laura Saloheimo on kuollut. Laura kuoli rintasyöpään 40 vuotiaana 3.11.09 Tutustuin Lauraan kesäkuussa Perniön kansanopistossa. Osallistuimme Veda-taiteen kurssille. Huomasin Lauran heti hänen pinkistä villatakistaan ja pinkistä pipostaan. Hän ei halunnut käyttää peruukkia. Juttelimme paljon iltaisin kansanopiston karussa keittiössä, nakertaen riisikakkuja ja homejuustoa. Laura kertoi avoimmesti syövästään. Hän ihmetteli,: "Miksi ihmisen- ainakin hänen- täytyy sairastua vakavasti, ennenkuin hän oppii ymmärtämään mitä Rakkaus oikeasti on ja oppii rakastamaan?" Jokin Laurassa meni minuun hyvin syvälle. Meistä tuli ystäv

" Nähdä maailma hiekanjyvässä, ja taivas kedon kukassa, pidellä äärettömyyttä kämmenellään, ja ikuisuutta hetkessä"-William blake

" Kun tiedät kuka olet, mikään ei voi pysäyttää sinua "-Stedman Graham " On kaksi tapaa elää elämä. Toinen on kuin mikään ei olisi ihme. Toinen on, kuin kaikki olisi ihmettä."-A.Einstein " Emme näe asioita sellaisina kuin ne ovat, näemme ne sellaisina kuin itse olemme. "-Anais Nin

kukkaistytön kesäviesti

Hän on hieman uudistunut Hän on päässyt kehyksiin