Siirry pääsisältöön

Viikko 29, The inner critic..


Ihana, kaunis siveltimeni!


Tänään maalasin pitkästä aikaa "Life book" tehtävää.
Olen jättänyt kaksi viikkoa väliin koska olen keskittynyt "Blooming True"-kurssin töihin.





Tämän viikon tehtävänä oli aluksi kirjoittaa itselle kirje.
Aikuinen minä kirjoitti lapselle minussa..Oikeastaan en kirjoittanut kirjettä vaan niitä ajatuksia, jotka minusta ovat minulle tärkeitä elää, muistaa...





Revin nuo lauseet ja tuon naisen kuvan ja liimasin ne paperille, jolle sitten maalasin "itseni kuvan".
Tuo kuva on hiukkasen kesken, ei paljon.
Kuva on aika ahdistuneen näköinen. Johtuu varmaan siitä, että katsoin elokuvan "Poikani Kevin", maalauksen välissä.





Ihanaa viikonloppua teille.
Nauttikaa mustikoista, mansikoista, auringosta ja itsestänne!

Kommentit

Siveltimestäsi näkee miten ahkerasti maalaat...:)

Ihanaa ja leppoisaa lauantaita sinulle.♥
Hannele:
kiitos ♥

Irmastiina:
Niin!
minusta se on taiteellinen!
Kirjailijatar sanoi…
Minäkin meinasin toissailtana katsoa tuon Poikani Kevinin, mutta sitten ajattelin, etten olekaan nyt sillä tuulella että haluan nähdä sen. Koska kirja oli niin ahdistava, arvaan, että elokuvakin on.

Siveltimesi on tosi kaunis.

Tämän blogin suosituimmat tekstit

" Minäkö se olin?

Ja miten vuoret kuu pensaat täydessä loistossaan jo lentelivät läpi pääni !" R.Liehu

Lauralle..

"Ellei minua ole luotu rakastamaan,miksi aamun sydän puhkeaa lauluun, ja miksi etelätuuli kuiskailee nuorten lehtien keskellä? Ellei minua ole luotu rakastamaan, miksi keskiyön kiihkeässä hiljaisuudessa on tähtien pakahduttava tuska? Ja miksi tämä hullunrohkea sydän vain lähettää toivonsa merelle, jonka äärtä se ei edes tunne? Huomasin aamun hesarista, että Laura Saloheimo on kuollut. Laura kuoli rintasyöpään 40 vuotiaana 3.11.09 Tutustuin Lauraan kesäkuussa Perniön kansanopistossa. Osallistuimme Veda-taiteen kurssille. Huomasin Lauran heti hänen pinkistä villatakistaan ja pinkistä pipostaan. Hän ei halunnut käyttää peruukkia. Juttelimme paljon iltaisin kansanopiston karussa keittiössä, nakertaen riisikakkuja ja homejuustoa. Laura kertoi avoimmesti syövästään. Hän ihmetteli,: "Miksi ihmisen- ainakin hänen- täytyy sairastua vakavasti, ennenkuin hän oppii ymmärtämään mitä Rakkaus oikeasti on ja oppii rakastamaan?" Jokin Laurassa meni minuun hyvin syvälle. Meistä tuli ystäv...

Uusi Vuosi ja pakkanen

Pilkku antaa laitaa itselleen vaikka raidallisen kaulahuivin. Emme kuitenkaan huolineet sitä lenkille. Ihanaa, kun tassut eivät ole kurassa. Voin pian vaihtaa lattialle valkoisen maton. Illalla luokseni tulevat IOK-ystäväni. Pilkku on innoissaan uusista ihmisistä. Ovatko ihmiset hänestä ja märistä pusuistaan? Nautin tästä pitkästä Joululomastani. Kuinka osaankaan palata arkeen. Olen kiitollinen elämälle.