"Ellei minua ole luotu rakastamaan,miksi aamun sydän puhkeaa lauluun, ja miksi etelätuuli kuiskailee nuorten lehtien keskellä? Ellei minua ole luotu rakastamaan, miksi keskiyön kiihkeässä hiljaisuudessa on tähtien pakahduttava tuska? Ja miksi tämä hullunrohkea sydän vain lähettää toivonsa merelle, jonka äärtä se ei edes tunne? Huomasin aamun hesarista, että Laura Saloheimo on kuollut. Laura kuoli rintasyöpään 40 vuotiaana 3.11.09 Tutustuin Lauraan kesäkuussa Perniön kansanopistossa. Osallistuimme Veda-taiteen kurssille. Huomasin Lauran heti hänen pinkistä villatakistaan ja pinkistä pipostaan. Hän ei halunnut käyttää peruukkia. Juttelimme paljon iltaisin kansanopiston karussa keittiössä, nakertaen riisikakkuja ja homejuustoa. Laura kertoi avoimmesti syövästään. Hän ihmetteli,: "Miksi ihmisen- ainakin hänen- täytyy sairastua vakavasti, ennenkuin hän oppii ymmärtämään mitä Rakkaus oikeasti on ja oppii rakastamaan?" Jokin Laurassa meni minuun hyvin syvälle. Meistä tuli ystäv...
Heittäydyn elämän virtaan. Annan virran kuljettaa minua pehmeästi, hellästi, välillä rajusti..
Kommentit
Tykkään kovasti:)
Sinulle on tunnustus sivulla Varjojen saari , otsikko Tunnustus
Ihanaa, kuulasta viikonloppua!
trina!
voi hyvin!
Yealian:
Kiitos sinulle ihana♥
kiitos ihana!
sanna:
kiitos sulle..
♥
kirjailijatar:
juuri niin ,
ihan hengetön,
löysit oikeat sanat.
halit sulle!
Aikatherine.
Kiitos sinulle♥
käynkin pian kurkkaamassa.
halit sulle!
Marja Leena :
voi sinua ihana♥ käyn pian kurkistamassa♥
A-L:
ole hyvä♥
TiaNina:
kiitos sinulle niin paljon sanoistasi!
Käyn kurkkailemassa!