Siirry pääsisältöön

Värien ja muotojen kujeilua!



Maalasin monena iltana tätä ilottelua.
Käytin musteita, gouashivärejä, akryylivärejä.
Paperille 80x60 cm, noin.

Oli tosi ihana leikkiä, nauttia.
 Nyt mietin , mitä seuraavaksi...
jatkanko, rajaanko..kuten edellisessä työssäni, tein taloja ja puita...
vai annanko olla...ainakin hetken??
Ehkä tuo kuva kertoo sen minulle, jos olen herkkänä.

Kivaa loppuviikkoa teille kaikille♥


Kommentit

Harakka sanoi…
Ihan taatustikkin sä keksit siittä taas jotain kivaa ja kaunista!
Hyvää keskiviikkoa sulle!
Jael sanoi…
Ihanaa värien ilottelua ja muotoja!Tämä on niin hyvä:)
Mukavaa loppuviikkoa Hanne!
arleena sanoi…
Kaunis maalaus, tykkään.
Anja sanoi…
Onpa se ihana!! En tekisi sille enää mitään, noin on niin kaunis ja iloinen :)
Anonyymi sanoi…
Oletpa ollut iloisella mielellä,
ihan ilo tänne asti lennähti.
maarit
sylvi sanoi…
Hieno taulu.
Siinähän on vaikka kunka paljon kertomuksia
Anonyymi sanoi…
Ihanaa värileikkiä! Kaunis ihan näin!

Tämän blogin suosituimmat tekstit

Lauralle..

"Ellei minua ole luotu rakastamaan,miksi aamun sydän puhkeaa lauluun, ja miksi etelätuuli kuiskailee nuorten lehtien keskellä? Ellei minua ole luotu rakastamaan, miksi keskiyön kiihkeässä hiljaisuudessa on tähtien pakahduttava tuska? Ja miksi tämä hullunrohkea sydän vain lähettää toivonsa merelle, jonka äärtä se ei edes tunne? Huomasin aamun hesarista, että Laura Saloheimo on kuollut. Laura kuoli rintasyöpään 40 vuotiaana 3.11.09 Tutustuin Lauraan kesäkuussa Perniön kansanopistossa. Osallistuimme Veda-taiteen kurssille. Huomasin Lauran heti hänen pinkistä villatakistaan ja pinkistä pipostaan. Hän ei halunnut käyttää peruukkia. Juttelimme paljon iltaisin kansanopiston karussa keittiössä, nakertaen riisikakkuja ja homejuustoa. Laura kertoi avoimmesti syövästään. Hän ihmetteli,: "Miksi ihmisen- ainakin hänen- täytyy sairastua vakavasti, ennenkuin hän oppii ymmärtämään mitä Rakkaus oikeasti on ja oppii rakastamaan?" Jokin Laurassa meni minuun hyvin syvälle. Meistä tuli ystäv...

Uusi Vuosi ja pakkanen

Pilkku antaa laitaa itselleen vaikka raidallisen kaulahuivin. Emme kuitenkaan huolineet sitä lenkille. Ihanaa, kun tassut eivät ole kurassa. Voin pian vaihtaa lattialle valkoisen maton. Illalla luokseni tulevat IOK-ystäväni. Pilkku on innoissaan uusista ihmisistä. Ovatko ihmiset hänestä ja märistä pusuistaan? Nautin tästä pitkästä Joululomastani. Kuinka osaankaan palata arkeen. Olen kiitollinen elämälle.

Tänään näin tämän kevään ensimmäiset sinivuokot!!

Halusin rauhoittaa tätä "ruututyttöä". Nuo pompulat ovat hänen ajatuksiaan, jotka lähtevät maailmankaikkeuteen. Niin kuin meidän jokaisen ajatuksetkin lähtevät aina ja vaikuttavat kaikkeuteen. Jospa näkisimme ajatuksemme, ehkä saattaisimme muuttaa niitä. Olen ollut koko päivän liikkeessä. Kaksi pitkää metsälenkkiä Pilkun kanssa, uimassa, pihatöissä... Nyt on pakko pysähtyä, heittäytyä sohvalle hiljaisuuteen. Kaunista, rauhaisaa viikonloppua teille kaikille ♥