Siirry pääsisältöön

kukkaisn sen sanoisin...










Life Bookin 3. viikko. KUKKASIA.

Tämä kukkamaalaukseni on kesken. Tuo on tavallaan taustaa.
Vielä teen irtokukkasia päälle. Ehkä huomenna...

Yläkuvan olen ottanut lampun valoissa, alakuvan salamalla.

Näillä kuvilla toivotan sinulle ihanaa uutta alkavaa viikkoa.

Kukkaset parantavat♥

Kommentit

Leena Lumi sanoi…
Kukkat ja värit parantavat! Jos tulee hätätila mukaan voi vielä liittää suklaan;-)

Tuollainen maalaus pitäisi olla ISONA huoneen seinällä, niin ei olisi mielen kaamosta ikinä.

♥
20. tammikuuta 2013 klo 20.57
Pia sanoi…
Ihanaa väriloistoa! Ennen tekstin lukemista kuvittelin katselevani kahta erilaista maalausta pikasilmäyksen jälkeen. Upeaa...

Olen samaa mieltä Leena Lumen kanssa, mahtavaa kaamoslääkettä!

Halituksin,
Verna.
21. tammikuuta 2013 klo 1.27
Helmi-Maaria Pisara sanoi…
Kaunista jälleen, väriä talven valkoisen keskelle!
21. tammikuuta 2013 klo 11.07
arleena sanoi…
Aivan upea maalaus.
Voimaannuttavat värit.
21. tammikuuta 2013 klo 16.43
hanne virtauksesta sanoi…
Leena Lum i:
Olen aivan samaa mieltä kanssasi, suklaa ja väripläjäys, muuta ei tarvitse, vähään aikaan.
Kiitos sinulle♥

Verna:
halit sinne sinullemyös
ja kiitos sanoistasi♥

helmi-Maarit Pisara:
Pian se väriloisto on taas täällä1
Valo on jo lisääntynyt♥

arleena:
kiitos sinulle,
arvostan hienoa makuasi!
21. tammikuuta 2013 klo 18.24
Lähetä kommentti

Tämän blogin suosituimmat tekstit

Uusi Vuosi ja pakkanen

Pilkku antaa laitaa itselleen vaikka raidallisen kaulahuivin. Emme kuitenkaan huolineet sitä lenkille. Ihanaa, kun tassut eivät ole kurassa. Voin pian vaihtaa lattialle valkoisen maton. Illalla luokseni tulevat IOK-ystäväni. Pilkku on innoissaan uusista ihmisistä. Ovatko ihmiset hänestä ja märistä pusuistaan? Nautin tästä pitkästä Joululomastani. Kuinka osaankaan palata arkeen. Olen kiitollinen elämälle.
12 kommenttia
Lue lisää

Lauralle..

"Ellei minua ole luotu rakastamaan,miksi aamun sydän puhkeaa lauluun, ja miksi etelätuuli kuiskailee nuorten lehtien keskellä? Ellei minua ole luotu rakastamaan, miksi keskiyön kiihkeässä hiljaisuudessa on tähtien pakahduttava tuska? Ja miksi tämä hullunrohkea sydän vain lähettää toivonsa merelle, jonka äärtä se ei edes tunne? Huomasin aamun hesarista, että Laura Saloheimo on kuollut. Laura kuoli rintasyöpään 40 vuotiaana 3.11.09 Tutustuin Lauraan kesäkuussa Perniön kansanopistossa. Osallistuimme Veda-taiteen kurssille. Huomasin Lauran heti hänen pinkistä villatakistaan ja pinkistä pipostaan. Hän ei halunnut käyttää peruukkia. Juttelimme paljon iltaisin kansanopiston karussa keittiössä, nakertaen riisikakkuja ja homejuustoa. Laura kertoi avoimmesti syövästään. Hän ihmetteli,: "Miksi ihmisen- ainakin hänen- täytyy sairastua vakavasti, ennenkuin hän oppii ymmärtämään mitä Rakkaus oikeasti on ja oppii rakastamaan?" Jokin Laurassa meni minuun hyvin syvälle. Meistä tuli ystäv...
6 kommenttia
Lue lisää

Tänään näin tämän kevään ensimmäiset sinivuokot!!

Halusin rauhoittaa tätä "ruututyttöä". Nuo pompulat ovat hänen ajatuksiaan, jotka lähtevät maailmankaikkeuteen. Niin kuin meidän jokaisen ajatuksetkin lähtevät aina ja vaikuttavat kaikkeuteen. Jospa näkisimme ajatuksemme, ehkä saattaisimme muuttaa niitä. Olen ollut koko päivän liikkeessä. Kaksi pitkää metsälenkkiä Pilkun kanssa, uimassa, pihatöissä... Nyt on pakko pysähtyä, heittäytyä sohvalle hiljaisuuteen. Kaunista, rauhaisaa viikonloppua teille kaikille ♥
10 kommenttia
Lue lisää