"Mistä tahansa häiritsevästä metelistä voi olla apua samalla tavoin kuin äänettömyydestä.
Miten?
Kun hyväksyt hälyn sellaisenaan ja luovut vastarinnasta, pääset sisäisen rauhan valtakuntaan, tyyneyteen.
Aina kun todella hyväksyt vallitsevan hetken sellaisena kuin se on- välittämättä sen ilmenemismuodosta-
olet tyyni, sinussa on rauha.
Kun kadotat yhteyden sisäiseen tyyneyteen,
kadotat yhteyden itseesi.
Kun kadotat yhteyden itseesi,
kadotat itsesi maailmaan.
Tyyneyteen on erottomasti kytköksissä perimmäinen tuntemuksesi minuudesta,
siitä kuka olet.
Siinä on kyseessä MINÄ OLEN, joka ulottuu nimeä ja muotoa syvemmälle."
Teksti kirjasta "Tyyneys puhuu/ Eckhart Tolle.
Kommentit
Elämää. Se ON.
Ystäväni asui maaseudulla ja kaupungin keskustan äänet olivatkin hänelle vain kiinnostavia: ihmisiä ympärillä, asioita tapahtuu - vaihtelua normaalista hiljaisesta ympäristöstä. Keskustan melussa tauotta eläminen on aivan toista ja monen herkemmän ihmisen kannattaakin muuttaa rauhallisemmalle paikalle.
Eli on hyvä, että osaa antaa melun vain virrata lävitseen eikä antaa mielen tarttua siihen. Paitsi jos melu on oikeasti niin kovaa, että siltä kannattaa suojautua. Tai jos melu on enemmän tai vähemmän jatkuvaa ja täyttää suuren osan jokaisesta päivästä, jolloin kannattaa vaihtaa ympäristöä. Meditaatioretriittejä ei järjestetä liikenneympyröissä, ja hyvästä syystä.
Tämän kirjoituksen selittää 28 asteinen asunto, jonka ainoa viilennysmahdollisuus on tuuletusikkuna, joka tuo liikenneristeyksen äänimaiseman asuntooni. Lisäksi tämän kesän aikana lähes jokainen arkiaamu klo 5.00 on aloittanut jokin työmaakone, jonka ääni ylittää liikennemelun tason. Lehtien havinaa tai linnunlaulua asuntoon voi kuulua joskus sunnuntaiaamuisin. Suosittelen kaupungin keskustaan muuttavia valitsemaan sisäpihan puoleisen asunnon mikäli vain mahdollista.
On totta että äänisaaste sairastuttaa, kipeyttää, kaventaa ihmistä..
Itse ymmärsin Tollen sanat hieman toisin...
Kun olen riitelyn, huutamisen keskellä, voin ehkä valita, lähdenkö vastataisteluun, puolustukseen...
vai suojaanko itseäni ja myös riidassa tempoilevaa....Viha usein kasvattaa vihaa kuten rakkauskin..
Jos opin luopumaan vastarinnasta, olemaan lempeästi läsnä, pääseen tyyneyteen ja opetan samalla toista ihmistä ..
helppoa se ei ole mutta tavoitteellista ja palkitsevaa, laajentavaa...
Samoin turha murehtiminen, märehtiminen maailman tilanteista ei johda mihinkään, ainakaan ratkaisuun, hyvään...
Voin jakaa rakkautta ja se aina laajenee...
kaikissa tapauksissa..
Melulla on todettu aivan oikeasti olevan terveydelle haitallisia vaiktuksia.
Aivan toisin kuin Jael, kärsin kaikesta kohinasta, kotonamme ei ole televisio auki, ellei sieltä todella katsota jotakin, en pidä mistään karnvevaaleista, en hulabloosta, mutta kuuntelen mielelläni luonnon ääniä, merta, tuulta, sadetta ja haapojen havinaa...lokkien huuto on minulle musiikkia, jollekin toiselle muuta.
On myös todettu, että tietty osa ihmisistä on aidosti ääniyliherkkiä ja sillä ei ole mitään tekemistä minkään stressinsietokyvyn tms. kanssa. He eivät esim. kuule lentokenttäkuulutuksia, vaan se kuuluu kohinana...minä olen juuri sellainen. Nyt lähdössä kuuntelemaan sateisen illan ääniä, ehkä kettujen äänistä yhtä tai kahta...
♥