virtausta elämään

Sinussa on sielu, etsi tuo sielu. Sinun ruumiisi vuoressa on helmi, etsi tuo helmi. Älä etsi muualta, etsi itsestäsi. En malta olla laittamatta tätä kuivettuneiden ruusujen kuvaa. Se on mielestäni niin kaunis. Vanha, rupsahtunut, kuivunut ruusu säilyttää kauneutensa.. kuin nuori morsian hän hohtaa ikuista valoaan.. Niin ihminenkin voi seurata ulkoisen muotonsa kuihtumista tyyneyden ja rauhan tilassa ja sallia sen tapahtua. Ulkomuoto tulee yhä läpikuultavammaksi, niin että iättömästä todellisesta olemuksesta loistaa hohtava valo lävitse. Hänen kauneutensa ei häviä vaan se muuttuu henkiseksi kauneudeksi. Harvat puhuvat tästä kauneudesta vaikka se on kaikkien ulottuvilla ja se on todellista kauneutta... Kauneus ympäröi meitä kaikkialla, joka hetki..

Hiihtoloma hiipuu... Selvästi huomaan itsessäni valmistautumista arjen rytmiin. Miten ihanaa olisi saada jatkaa tätä oman rytmin, rytmitöntä hengitystä, olemista.. Pieni jännitys kasvaa, itsensä laittaminen ikäänkuin johonkin laatikkoon, jossa on selkeät muodot, korkeat reunat.. Niin ihanaa kun työmaailmani onkaan, huomaan kuinka paljon se oikeasti minulta vaatiikaan. Vai olenko se minä, joka vaadin? "Katsokaa taivaan lintuja: eivät ne kylvä eivätkä leikkaa eivätkä kokoa aittoihin... Katselkaa kedon kukkia, kuinka ne kasvavat; eivät ne työtä tee eivätkä kehrää....." Joku syvä kaipaus on minussa nyt..

Katselin juuri Olympialaisten naisten vapaaluistelun nauhoitusta viimeöisestä kilpailusta. Aivan upeasti suomalaiset Laura ja Kiira luistelivat. Ehkä uskallan sanoa, että eniten kaikista urheilulajeista tykkään taitoluistelusta. Se on niin uskomattoman koskettavaa,taiteellisesti nautittavaa katseltavaa. Musiikki, luistelija, kehon uskomattomat kuviot...kauneus, herkkyys, vahvuus...siinä on kaikki. Aina usein jään ihmettelemään, kuinka minä valitsin tuon pikaluistelun, tai se oikeastaan valitsi minut. Olin aina porukan nopein. Aloitin kait siinä 10-11-vuotiaana pikaluistelun Jyväskylän Hippoksen radalla. Siellä sit sitä rataa kierrettiin ja kierrettiin... Pärjäsin ihan mukavasti myöhemmin SM-kisoissakin, vaikka poltin siihen aikaan tupakkaa, salassa vessassa... Nykyään luistelen taitoluistimilla. Vanhat pikarini eivät mahdu jalkaani enään. Tekisi mieli ostaa uudet tai ainakin retkiluistimet, mutta kun täällä päin ei ole mahdollisuutta harrastaa kumpaakaan. Nyt jos saisin valita liikun...

"Elämä on yhtä pyhää kuin Pyhyys, joka sen loi. Pyhyyden läsnäolo elää kaikessa elävässä, sillä pyhyys loi elämän eikä jätä sitä, minkä se loi yhtä pyhäksi kuin itsensä. Sinut luotiin pyhäksi. Pyhän hengen ainoana tehtävänä on saattaa harha totuuden luo eli ego Jumalan luokse."-Ihmeiden oppikurssi. Haluan aloittaa jokaisen aamun hiljentymällä, kiittämällä, läsnäolemalla sismmässäni, jossa valo asuu. Haluan lopettaa jokaisen päivän kiittämällä, rukoilemalla eli keskustelmalla Jumalalle. Olen huomannut, kuinka elämäni on muuttunut rauhaisammaksi, olen iloisempi ja tasapainoisempi ja kiitollisempi kaikesta. En pelkää enään.

Nostalgiaa... Sydän sykkien ensimmäisiä rakkauden sointuja vuonna 1964, soi tämä Euroviisujen voittaja.. Vieläkin se nostattaa tunteita..

"On kaksi tapaa elää elämä. Toinen on kuin mikään ei olisi ihme. Toinen on kuin kaikki olisi ihmettä."-A.Einstein. Joka aamu on suuri ihme, kun saan herätä tähän uuteen päivään ja aloittaa kaiken alusta. Ei ole olemassa syntiä. On vain anteeksiantaminen. "Emme näe asioita sellaisina kuin ne ovat, näemme ne sellaisina kuin itse olemme."A.Nin. Niin mielenkiintoista, kuinka jokainen katsoo omista näkökulmistaan maailmaa, pitää totuutena omaa totuuttaan ja puolustaa sitä. Totuus on, sitä ei tarvitse puolustaa. "Silmä , jolla minä näen Jumalan, on sama silmä, jolla Jumala näkee minut."-Mestari Eckhart. Katson sisäänpäin, sisimpääni ja näen Jumalan. Katson maailmaa ja näen Jumalan kaikessa, joka kiven alla, joka puun lehdessä. "Kirjatietoa voi välittää toisille, mutta ei viisautta. Sen voi löytää, sen voi kokea, se voi kantaa löytäjäänsä, sen avulla voi tehdä ihmeitä, mutta sitä ei ...

Innostuinkin eilen lähtemään ostosretkelle Raision Ikeaan ja Myllyyn. Samalla tapasin vanhemman tyttäreni ja nautimme salaattia yhdessä. Oli ihanaa saada jutella hänen kanssaan niitä, näitä. Minun mielestäni me tapaamme aivan liian harvoin. Löysin Ikeasta siis tämän allergialaisten kauhun, kissojen ihanuuden, paimentolaismaton. Se on niin pehmeä, lämmin ja kevyt heittää lumihankeen puhdistautumaan, ainakin näin talvella. Etsin kodinonnea, jonka olisin laittanut rautaiseen linnunhäkkiin... mutta ei ollut onnea...muratti sai kelvata.. Maalaustarvikkeeni tarvitsevat tilaa ja koreja... Tämä kolmiosainen kehysmalli on ihan kiva! Ja pistäydyin lopuksi Myllyn ostoskeskuksessa muutamassa vaatekaupassa. Ainahan sieltä tarttuu jotain mukaan, vaiks kaapit pullottaa jo... Mutta ihastuin tähän "taiteilijan paitikseen, sen pehmeyteen ja väreihin... Eilisen retken jälkeen menin hiihtämään. Aika rankaa oli luistella, kun lumipohja oli niin pehmoinen.. Tänään aion mennnä ilman suksia, eli sauvaile...