virtausta elämään

Kuolema on niin lopullista. Ihmeellistä. Isäni kuoli reilu vuosi sitten. Kaipaan häntä. Haluaisin kertoa asioita, jakaa kokemuksiani. Juttelen hänelle ja uskon, että hän kuulee ja on lähelläni. Noin 15 vuotta sitten kuoli koiramme Snooby, englanninsetteri. Jouduimme viemaan hänet lonkkiensa takia piikille. Ikävöin ja kaipasin häntä joka päivä yli vuoden ainakin ja vieläkin muistelen.. Jarvis, tyttäreni koira kuoli eilen. Suru täyttää päiväni, ajatukseni. Suru lohduttaa, puhdistaa. Mietin viimeisiä hetkiä, katseita, sanoja... Olisin halunnut halata enemmän, olla lähempänä, silittää kauemmin... Kuinka kauan muistan olla läheisilleni hellä, sanoa tärkeitä sanoja, koskettaa, kiittää, hymyillä... Nyt minulla on se aika ja mahdollisuus. Haluan muistaa ♥ Tein muutama päivä sitten tekemästäni naisen kasvoista kollaasin. Ajattelematta värejä, hän sain mustan ylleen.. Kukahan sen valitsi? Ylemmän kuvan olen ottanut juuri ilman salamaa. Alemassa kuvassa käytin salamaa. Lisäsin linnun. Kummasta ty...

Tyttäreni rakas gordoninsetteri Jarvis, melkein 13 v, nukkui tänään pois. Suuri suru. Hän oli minullekin niin rakas.

"Taiteemme viestii jatkuvasti,olimmepa ammattilaisia tai harrastelijoita. Meidän on oltava tietoisia siitä, mikä sen viesti on." "Älä jää hyväksynnän hakemisen koukkuun" "Ota riskejä. Ihmiset, jotka ovat olleet valmiit tulemman torjutuksi, ovat tuottaneet joitakin hiennoimmista töistä." "Odotukset ehkäisevät löytämisen mahdollisuuden. Kun koetamme saavuttaa päämäärän, ajatuksemme kiinnittyvät siihen ja kadotamme prosessin." "Jokainen taiteilija ilmaisee taiteensa kautta omaa ainutlaatuista tapaansa kokea elämä. Tämä on luomisen ydin." Otteet kirjasta, jota luen iltaisin sängyssä, tällä hetkellä: "Zen ja luovuus"/John Daido Loori Useasti joku on kysynyt minulta, miksi maalaukseni ovat niin surullisia tai silmät ovat surulliset tai miksi piirrän aina naisia.. Minulle piirtämiseni on mm. matka sisimpääni, matka itseeni, sieluni puhetta, tutkimusta naiseudestani, surun työstämistä... "Sisäinen, mikä se on? Ellei voimistunut ...

Syysloma meni. Niin nopeasti. Eniten lenkkeilin Pilkun kanssa metsässä. Melkein aina menimme autolla ihan metsän viereen. Pilkku on juossut suurimman ajan vapaasti vapaana. Olen aloittanut tietoisesti hihnan kanssa kävelyt. Pilkku vetää niin kamalasti. Aina nenä kiinni maassa ja haku päällä. Ehkäpä hän oppii vielä kävelemään hihnassakin kauniisti. Kärsivällisyyttä minulle. Leivoin taas taatelikakun. Se on jäähtymässä pihalla. Oiskohan jo syötävää? Ihanaa lauantai-iltaa teille♥

Tyttäreni kanssa Ikeassa. Söimme riistaa. Maukasta. Ostin pöytävalaisimen ja tyttärelleni sohvanpäällisen, keltaisen. Pilkun kanssa lenkkeilyä. Piirtämistä. Pieni kevyt kaipuu ihmiseen. Mieheen.

Syysloma. Tänään ja huomenna. Vaihdatutin talvirenkaat, peseytytin autoni. Sytytin takan, tilasin muutaman kuution kuivia koivuklapeja. Pilkun kanssa metsässä sateessa. Uin melkein kilsan. Leivoin korvapuusteja. Piirsin ja piirsin. Huomenna tyttäreni kanssa Turun seudulle.

syksyn pimeydessä tule luokseni anna valosi koskettaa sulata pelkoni herätä rakkauteni jotta löytäisin anteeksiannon kaikkeen