virtausta elämään

Tyttäreni Maija kirjoitti kymmenvuotiaana tarinan " Lumihiutaleesta".

Löysin metsästä muutama päivä sitten, vanhan puupalasen, jossa oli ruostunut naula. Annoin puukapulan kuivua muutaman päivän ja tänään maalasin siihen enkelin. Olen tehnyt melkein päivittän erilaisia enkeleitä ja niistä kortteja. Menen la 13.12 myymään korttejani "Runonkulman galleriaan/Pikkukylän puotiin, joka löytyy Uudestakaupungista, Yliseltäkadulta. Tervetuloa kauempaakin sinne ostoksille. Sieltä voit löytää kaikenlaista kivaa käsillä äherryttyä..

"Lohduta minua, nosta minut Isän käteesi kuin pudonnut lintu. Sivele minut lämpimäksi, paina minut sydämellesi, hengitä minuun. Niin aukaisen taas silmäni ja viserrän ylistystäsi Lumen maassa siivet pakkasesta kimaltaen niin kauan kuin päiviä minulle annat."-R.Liehu "Mikä on pimeintä, päivä kysyi minulta. Pimeintä ovat vahakynttilät, ne jotka tarkasti varovat syttymästä. Ne jotka yöt päivät varastossaan takovat itselleen kultaista jalkaa. Mikä on valoisinta yö kysyi minulta. valoisinta on sydän, joka pehmeästi, tuntinsa tuhlaten leimahtaa yhteiseen yöhön."-R.Liehu

Yksinäisyys Minä en koskaan ymmärrä, mitä ihmiset tarkoittavat, kun valittavat yksinäisyyttä. Yksinolo on elämän suurimpia iloja, kun voi ajatella omia ajatuksiaan, tehdä omia pieniä askareitaan, katsella etäistä maailmaa ja kokea, ettei mikään häiritse syvään juurtunutta yhteyttä kaiken ytimeen. More Pansies (1932)- D.H.Lawrence Olemattomuus Tähdet avautuvat ja sulkeutuvat, putoavat rintaani niin kuin tähdet lampeen. Leuto tuuli puhaltaa viileänä, läikyttää pienen roiskeen toisen jälkeen aallon harjoista ylitseni. Ja tumma ruoho jaloissani tuntuu huljuvan minussa niin kuin ruoho purossa. Oi, ja on ihanaa, kun kuulun kaikkeen tähän, enkä ole enää minä itse. Nähkääs, olen väsynyt itseeni! Look! We have Come Through (1917)- D.H. Lawrence

Ihminen on kuin talo tai puu tai astia! Millainen talo sinä haluaisit olla? Kenet sinä haluat kutsua taloosi asumaan tai vierailemaan? Nämä talot ovat kokoontuneet yhteen, metsänreunalle, odottamaan valoa, odottamaan lunta ja talvea. Kuka sinä olet heistä?

Alunperin hylätystä maalausalustasta on ollut kyse. Löysin sen ja ne upeat haaleat väriläiskät, jotka ovat muotoutuneet vuosien maalaamisestani. Aloin väritellä, kuvailla, etsiä juttuja , tarinoita. Sain monta upeaa, ihanaa mystistä kuvaa, joista tein kortteja. Aloin peittää, yksinkertaistaa ja sieltä nuo kolme ihanaa puuta syntyivät. He odottavat ensilunta, niin kuin minäkin. Heidän loistonsa ei sula, ei häviä talven syliin; se kestää, mikä on totta, ikuisuuden.

Otin käyttööni vanhan, ison vanerisen tai pahvisen maalausalustani. Löysin ihania tarinoita, ihania olioita päivin pimein! Otin heistä kuvia, tein kortteja. Aloin vahvistaa värejä, muotoja. Ehkä saan pian seinälleni voimakkaana väreilevän, ison tarinamaalauksen...