Siirry pääsisältöön

Ihana, tempperamenttinen karjalaisäitini..



Kiitos rakas äitini!

Nämä ruusut haluan sinulle antaa.
Olet opettanut minulle rakkauden luontoon, kukkien, ketojen ja järvien syliin.
Olet opettanut minut näkemään taivaan sinen ja lemmikin herkkyyden.
Olet antanut minun kasvaa vapaasti, hellästi lähellä seuraten.
Olet kannustanut minua musiikkiin, urheiluun, taiteeseen.

Olen niin iloinen ja onnellinen , että saat elää vielä innostuneena, reippaana,
terveenä, täynnä valoa!!






"Äidit vain,
nuo toivossa väkevät,
Jumalan näkevät.
heille on annettu voima ja valta
kohota unessa pilvien alta
ja katsella korkeammalta."-Lauri Viita

Kommentit

arleena sanoi…
Yhdyn sanoihisi. Lauri Viita on pukenut sanat juhlan muotoon.

Aurinkoista äitienpäivää.
Anonyymi sanoi…
Kauniisti kirjoitettu äidistäsi. Onneksi olet saanut hänet pitää ja hän on niin pirteän näköinen.
Hyvää äitienpäivää!
Kiitos Arleena ja Uuna!!!=)
Unan blogi sanoi…
Ihana.


Äidit ovat niin rakkaita.
Hannele sanoi…
olekin kiva, että äiti vielä pirteä,
niin minunkin.
Virpi P. sanoi…
Kauniisti kerrottu ja kuvattu!

Tuo ylläoleva ruusukuva on aivan hurmaava!
kkitos hannele ja katriina :D

Tämän blogin suosituimmat tekstit

" Minäkö se olin?

Ja miten vuoret kuu pensaat täydessä loistossaan jo lentelivät läpi pääni !" R.Liehu

Lauralle..

"Ellei minua ole luotu rakastamaan,miksi aamun sydän puhkeaa lauluun, ja miksi etelätuuli kuiskailee nuorten lehtien keskellä? Ellei minua ole luotu rakastamaan, miksi keskiyön kiihkeässä hiljaisuudessa on tähtien pakahduttava tuska? Ja miksi tämä hullunrohkea sydän vain lähettää toivonsa merelle, jonka äärtä se ei edes tunne? Huomasin aamun hesarista, että Laura Saloheimo on kuollut. Laura kuoli rintasyöpään 40 vuotiaana 3.11.09 Tutustuin Lauraan kesäkuussa Perniön kansanopistossa. Osallistuimme Veda-taiteen kurssille. Huomasin Lauran heti hänen pinkistä villatakistaan ja pinkistä pipostaan. Hän ei halunnut käyttää peruukkia. Juttelimme paljon iltaisin kansanopiston karussa keittiössä, nakertaen riisikakkuja ja homejuustoa. Laura kertoi avoimmesti syövästään. Hän ihmetteli,: "Miksi ihmisen- ainakin hänen- täytyy sairastua vakavasti, ennenkuin hän oppii ymmärtämään mitä Rakkaus oikeasti on ja oppii rakastamaan?" Jokin Laurassa meni minuun hyvin syvälle. Meistä tuli ystäv...

Uusi Vuosi ja pakkanen

Pilkku antaa laitaa itselleen vaikka raidallisen kaulahuivin. Emme kuitenkaan huolineet sitä lenkille. Ihanaa, kun tassut eivät ole kurassa. Voin pian vaihtaa lattialle valkoisen maton. Illalla luokseni tulevat IOK-ystäväni. Pilkku on innoissaan uusista ihmisistä. Ovatko ihmiset hänestä ja märistä pusuistaan? Nautin tästä pitkästä Joululomastani. Kuinka osaankaan palata arkeen. Olen kiitollinen elämälle.