Jumalasta puhuminen on vaarallista. Jokaisen sanan on oltava uhraus, täyttyneenä ääriään myöten aitoudella. Muutoin on parempi olla vaiti-T.Goricheva
" Me uimme sielussa.
Sielu läpäisee meidät.
Jumala virtaa lävitsemme,
ei muuta uskontoa ole,
ei muuta rukousta tarvita..."-Eeva Kilpi
Mitä enemmän olen läsnä itsessäni, tässä hetkessä, sitä syvemmälle haluan kaivautua. Ei riitä pelkät sanat. Tarvitsen multaa kynsieni alle, hikeä otsalleni, sateen kastelemat kasvot, tuulen hajoittamat hiukset! ja kivun...
Voi miten vahva,elävä elämä on lähellä ja kuitenkin usein niin kaukana. Meillä on aina valinnan mahdollisuus...
Veljeni soitti eilen ja kysyi kuulumisiani. Juteltiin aluksi minun leikkauksestani ja olostani.
Hän sanoi: "Jumalaa ei ole olemassa. Minä tiedän ja näen sen, kun hoidan näitä sairaita, masentuneita, haurastuvia vanhuksia, rappeussairauksiin menehtyneitä ihmisiä. Missä se Jumala on?"
Niin, missä sinä Jumala olet?
Sinä olet kaikkialla. Sinä olet minussa, sinussa, heissä...tahdomme sitä tai emme.
Sinä olet joka siemenessä, ruohossa, lehdessä, ilmassa jota hengitämme....
tässä sateessa, joka raikastaa ja juottaa kuivuneen...
Meille on annettu valtava vapaus päättää, maailman ja maailmankaikkeuden tärkeimmässä asiassa. Avaanko itseni vai en. Mitä valitsen. Mitä polkua haluan seurata.
Pyhyys on meissä. Valo on meissä. Kristus on meissä. Rakkaus on meissä. Jumala on meissä.
Yksin emme ole mitään. Tarvitsemme veljemme, siskomme, lähimmäisemme...Yhdessä, toisiamme palvellen, auttaen, muistaen,tukien kasvaa rakkaus, joka avaa pimeydet, poistaa kyyneleet, häivyttää tuskat.
Me ihmiset voisimme poistaa maailmasta kaiken köyhyyden, nälänhädän, sodan, yksinäisyyden...Mutta me emme halua ja syytämme JUMALAA KAIKESTA!Siitäkin, ettei häntä ole!
"Me uimme minässä,
minuus läpäisee meidät,
minuus virtaa lävitsemme.
Minä olen polku, totuus ja elämä.
Kerran ollut on aina olemassa."-Eeva Kilpi
Kommentit
Mutta me emme halua ja syytämme Jumalaa kaikesta. Siitäkin, ettei häntä ole.
Tämä oli kaiken ydin, osuvasti sanottu.
Voisimme, mutta emme tee mitään.
Mikä estää . ahneus, itsekkyys, vallanhimo....
Eivät ne ole jumalia. Jumalaa on kadonnut.
Syyttävää sormea on niin helppo töröttää - minäkin surussani teen sitä mitä pontevammin, saan jopa voimaa siitä. Muka.
Mutta siinä kun asettelin paitoja henkareihin ajattelin, kuinka kaikki on todellakin näin: hyväksyä elämä sellaisenaan kuin se on Yhden elämä yhdenlainen, toisen toisenlainen. Mutta kaikki kuitenkin ainutlaatuisia, lahjoja.
Jos mitä tästä tuskasta ja palasista olosta haluan eteenpäin viedä, niin sen, että hyväksyisin elämän juuri näin. Kaikesta huolimatta.
Tunnen kehitysvammaisen veljeni kautta monia muitakin vastaavia. Monet heistä uskovat Jumalaan, "sisäsyntyisesti" heille on kasvanut luottamus. Heitä ei ole kukaan käännyttänyt, mistä he ovat löytäneet Jumalan jolleivat sisältään.
Oletko löytänyt Harakan sivut -blogiin? Hänellä on taustansa kautta uskoa enkeleihin.
Hanne, tervetuloa mukaan Luovan lauantain haasteeseen tekemään taidetta!
Arleena ...uskon että hän osottaa kaikkia meitä ja valintojamme...
Pilviharso: elämää ei voi suunnitelle, sen voi ainoastaan ottaa vastaan ja olla kiitollinen...
uuna..Olen löytänut Harakan sinut ja kurkkailen usein kylässö =)
Elämä on lahja meille!
Savisuti!!
En osannut laittaa viuhkaani kuvissivulle...se jäi vain mun blogiini...en ymmärtänyt uunan ohjeista enempää...harmittaa aina näissä tilanteissa...