Kiitollisena heräsin tähän aamuun joka suuteli päivää...
Olen nähnyt valtavasti, ihmeellisiä ja selkeitä unia viime aikoina.
Olen hikoillut runsaasti...oisko vaihtovuosia vai sit puhdistautumista kovista määristä lääkkeitä, joita olen muutaman viikon aikana syönyt...
Aloitin aamuni maalailemalla vanhoja luonnoksiani ja tein pari kollasia...
(toinen heistä on tässä postauksessa.)
Aina maalatessa aika unohtuu, ympäristö katoaa ja on vain läsnä maalauksen kanssa...vuoropuhelua sielunsa kanssa...
Ja Flowksi kait jotkut tilaa mainitsevat...anyway..siitä tulee niin hyvä mieli..
Sovimme, että menisimme tyttäreni ja hänen koiransa kanssa iltapäivällä retkelle eräälle laavulle. Matkaa kertyy 2.5 km yhteen suuntaan...jos kävelen rauhaisasti, voin kait sallia itselleni tuon. Miten kaipaankaan hikistä lenkkiä, sydämen sykettä ja hengityksen myrskyä...mutta maltan odottaa...
Täksi päiväksi on luvattu tänne Länsirannikolle sadetta.
Vielä ei kuulu sateen ropina, ei tunnu tuuli kasvoilla, ei tuoksu maan ihana kosteus...
Tykkään sateesta...sekin puhdistaa, raikastaa koko luomakuntaa...ihmisiäkin..
Ihminen oppii hengittämään isommin sateella.
"Kuuntele minua niinkuin sadetta kuunnellaan
ei hajamielisesti, ei tarkkaan,
keveitä askelia, tihkua,
vettä,
joka on aikaa,
joka on ilmaa..."-Octavia Paz.
Kuka ihminen osaisi kuunnella
minua niinkuin sadetta,
koskettaa niinkuin tuuli koskettaa,
nähdä minut kirkkaana tähtitaivaana pakkasyöllä,
hänen luokseen haluan juosta...-hanne
Kommentit
Mutta miksi kuvasi nainen on niin surullinen? Odottaako hän elvyttävää sadetta, kuten runossasi kauniisti kirjoitat?
Minä olen asuntovaunuun nyt niin ihastunut, koska sinne kuuluu linnun laulu, tuulen humina ja sade. Sateen ropinaa rakastan.
Mä en osaa maalata enkä piirtää, mutta välillä valokuvilla ja muokkauksilla saan jotenkin ilmaistua itseni.
jostain kumman syystä naiseni ovat
melkein aina surullisen näköisiä..
kaipaavia...jotain taidan prosessoida??
Oikeastaan tykkään siitä että he ovat melankolisia...siinä on enemmän syvyyttä...
ihanaa, että jo telineesi on päässyt taas esille...ja kuviasi...
Sateen ropina, tuulen humina..on niin rauhoittavaa...se pitää ihmisen paikallaan, pyshdyttäää...
voi hyvin!!!
En ole vuosiin maalannut kuin koneella, mutta eilen otin öljyt ja tein kuvan. Se oli virkistävää.
Ei ole väliä millä ihminen ilmaisee itseään, tunteitaan , ajatuksiaan mutta on tärkeätä että ilmaisee...:D
Valokuvaaminen on upea tapa ilmaista, katsoa lähemmäksi maailmaa...
SusuPetal. Kiitos kommentistasi...
oipa kiva nähdä sun öljytyösi:=)
maalaaminen on rentouttavaa.
Ota nyt kävelyt rauhallisesti.
Kyllä yritän ottaa....
luonto tuoksuu niin ihanalle tänä aamuna, onkohan yöllä satanut?
Nyt on harmaata mut kirkasta...
haleja sulle!!
ehkäpä juoksenkin....
en ole koskaan käynyt egyptissä...kiinnostais kyllä...
http://susupetalart.wordpress.com/
Työ on nimeltään auringonmuna.
Kiitos sinulle Nana!! Kiva jos sait sanoistani aamuun uutta puhtia tai jotain...samoin sinulle!!!
Surullisita kuvista sanoisin, että ootappas vielä pikkuhetki niin johan ne rupeaa hymyilemään. Jos olet valmis niin kerro se tuuleen ilmoille ja rupeaa tapahtumaan.
Hymyilen ja sanon tuulelle, että olen valmis!!halaus sinulle...
This scan resource bundle expenditures about $a hundred and
fifty.
My blog post www.livegolfmatch.info