Pääsin eilen sairaalasta. Leikkaus/tähystys onistui hyvin vaikka siitä tulikin odotettua vaikeampi..Olin kaksi yötä sairaalassa ja nyt kolmen viikon sairauslomalla.
En uskonut, että tämä prosessi olisi ollut näinkin tuskainen. Eniten aiheuttavat kipuja, polttoja , leikkauksessa käytetyt ilokaasut, jotka eivät ole häipyneet masustani. Niihin ei auta edes kipulääkkeet. Vaivalloinen hiipiminen ja liikkuminen melkein naurattaa...Mutta nauraa en voi sillä se sattuu niin paljon...Mutta onneksi voin hymyillä.. Mutta tämä minun juttuni kestää vain pienen hetken ja en ole yksin.Tyttäreni hoivailee vuorostaan minua.ja parin päivän kuluttua olen jo paljon parempi...
Minun oli koettava tämä , jotta taas muistaisin, avautuisin, huomaisin lähimmäiseni!!
Miksi me ihmiset tai useimmat meistä, kuljemme sokeina toisten ihmisten vaikeuksille, tuskille, sairauksille. Vasta kun itse kaadumme sairaalaan sänkyyn ja joudumme kyvyttömiksi, huomaamme miten toinen ihminen on tärkeä. Hymy, katse, ystävällinen sana ja teko!
Samaan huoneeseen tuotiin eräs etäinen tuttuni. Hänellä on paha osteoporoosi. Hän oli kaatunut, murtanut olemattomat luunsa toisessa jalassa. Nyt hän makaa ensiksi kuukauden, jollain katsotaan, auttaako luunsiirto, titanik, pitämään hänen reitensä koossa. Ehkä hän joutuu yksinäisenä ihmisenä makaamaan lopun elämäänsä sairaalassa. Hän on 80v, hyvin pirteä, terävä älyltään ja loistava huumori.
Kunhan minä tästä voimistun ja pääsen autoilemaan, pyöräilemään, haluan mennä häntä tervehtimään, en vain kerran vaan useammin...
Minä uskon, että sairaus on viesti meille. Ainakin minulle omat ja lähimmäiseni sairaudet ovat olleet suuria "guruja", herättäjiä, avaajia..Olen niin itsekäs monessa suhteessa, että minua on täytynyt herätellä isommin..=)
Nyt on pakko mennä lepäämääm. Tikit kiristää, kutittaa, happi polttaa mutta huomenna voin ehkä jo nauraa...
Olen kiitollinen elämästä. Auta minua näkemään lähimmäiseni!
Kommentit
Paljon lämpimiä hetkiä paranemisessasi, valoa ja voimaa!
Hyvä kun olet jo toipumaan päin.
Päivä päivältä olo paranee...
*varovainen voimahalaus*
Kiitos Pilvi paljon kauniista, merkitsevistä sanoistasi!!
Ville..hyvä että et naurata =(
Una Reinman: Sinulle myös varoivaiset halaukset ..kiitos kauniista sanoistasi...
Ihmeiden oppikurssin mukaan -Olematon tietää- aina mitä ikinä sanot tai teet toiselle, se parantaa ja valaisee teitä molempia..Eli olen saanut teiltä ihanat energiat, valot, kauniit sanat..te olette saaneet ne takaisin ja yhdessä avaudumme kohti itsejämme, valoa, kauneutta...=)
Muksuni kanssa koki voimakkaita kipuja vatsan seudulla, kun umpisuoli poistettiin. Ei meinannut mitkään särkylääkkeet auttaa.
Toivon että kipusi hellittävät nopeasti ja jaksat taas kirjoitella ja kommentoida. Olet valo täällä blogstaniassa, kaipaamme sinua.
uuna hyvä, kiitos sydämellisesti sinulle...
huomaan, että istuminen vielä tänään ja näpytteleminen ovat uskomattoman kuluttavia mutta huomenna..ajatus taas liitelee ja antaa oivalluksia elämän tärkeistä asioista..
Ne vaimenevat yllättävän nopeasti ja tikin poiston jälkeen on oikein mukava olla :o)
Muista levätä ja nauttia läheisten avusta ja seurasta. On mukavaa olla välillä hoivattavana.
Totta meidät pysäytetään, jotta näkisimme. Lempeästi ja hiljaa koskettaen, mutta se riittää.
Arvostamme enemmän ja huomaamme muut paremmin.
Toipuminen vie aikansa ja kuluttaa uskomattoman paljon energiaa. Otathan alussa kipulääkkeitä! Ja unta niin paljon kuin nukuttaa.
kiitos arleena:D
joskus ehkä pysähdys on kovakin...
Katriina =)
Otan kipulääkkeet ja lepäilen..
huomaan miten tämä istuminen ja etenkin puhuminenkin rassaa...
Hannele, lämpö on aina suloista!