Sininen Vespa..

Tänään minulla oli taas ihana mahdollisuus heittäytyä maalaamisen maailmaan.
Uskon että taiteidenjumalatar oli läsnä maalatessani. Prosessi on vielä kesken mutta en malttanut olla ottamatta kuvia tekeleestäni ja tein niistä kollaasin (voit nähdä sen "omia kuvia"-sivullani)..
Olen viimeaikoina maalaillut paljon akvarelliväreillä.
Nytkin aloitin niillä mutta jatkoin akryyleillä. Jotenkin tässä hetkessä nyt haluan ja tarvitsen voimakkaita värejä.

Mua jännittää ihan hirmuisesti juuri nyt.
Eräs vespan katsoja/ostaja on tulossa puolen tunnin kuluttua katsomaan Vespaani.
Olin kolme vuotta sitten Italiassa ja ihastelin siellä vespoja. Minulla on ollut 17vuotiaana vaalean sininen vespa... ehkä nuoruuden ajat, tunteet tulvahtivat mieleeni..siellä Italiassa.

Tuo kaipaus jäi päälle. Ja niin sit ostin marraskuussa metallinsinisen vespan, PX 150 kuutioisen, eli ihan oikean moottoripyörän.
Ajelin kesäisin kauniina päivinä pikkumatkoja, kävin torilla ja olin niin iloinen. Kuitenkin vähitellen ajelut vähenivät sillä oikeastaan mielummin halusin lähteä fillarilla matkaan. Joku vahva sisäinen halu liikkua tai sit riippuvuus, saivat mun jättämään vespani talliin.
Tänä keväänä päätin, että myyn vespani, jos joku ostaa sen sillä hinnalla, minkä olen päättänyt itseni kanssa. En tinkaa yhtään. Miksi jonkun toisen pitäis saada se edullisemmin kuin minä?

Jännä tunne mielessäni...ihan kuin vespallani ois persoona...ikävöin jo nyt sitä vaikka ehkä se ei edes mene kaupaksi.
Mutta en murehdi. Niin tulee käymään, miten on tarkoitettu..