Tänään hölkkäsin eka kertaa tähystyksen jälkeen.
Kiersin ensin sauvoilla tunnin verran ja sen päälle kahden kilsan juoksu...
Voi että olen iloinen kun taas saan juosta!!
Lenkin jälkeen oli niin hyvä olo, eikä masussa ole tuntunyt yhtään pahalta.
Minulle liikunta on kuin toinen hengitys. Sekä rajumpi juoksu, pyöräily, uinti sekä rauhaisa jooga, jossa melkein pysähtyneisyyden tilassa olen läsnä...
Kun olin sairaalassa, tarkkailin ihmisiä.
Miten monet ovat unohtaneet oman temppelinsä, oman kehonsa. Eivät useat välitä, mitä he sinne tunkevat...miten he sitä liikuttavat..
Ihmiset hoitavat autoaan paremmin kuin itseään. Ei heille tulisi mieleenkään laittaa vaikkapa hiekkaa bensatankkiin...
Ymmärrän hyvin, että ihmiset ovat väsyneitä, kun he tulevat työstänsä kotiin. Ruokaa olisi laitettava sydämellä ja sielulla. Monet heittävät jotain puolivalmista mikroon ja siinä se pyhä illallinen on, kuka sitten edes on syömässä.
On vaikeaa yhteensovittaa työ,perheestä huolehtiminen, koti ja itsestään huolehtiminen.
Helposti sitä lössähtää kaiken jälkeen sohvalle ja siihen useasti jää...
Toisaalta on ilahduttavaa huomata kuinka paljon kuitenkin ihmiset harrastavat eri liikuntalajia....hölkkäävät, sauvailevat, käyvät jumpissa, pelaavat pelejä...
Mutta valtaväestö ei liiku riittävästi. Joillekin ihmisille sairaus saattaa olla esteenä, oman itsensä hoitamiseen liikunnalla.
Mietin tosissani, kuinka osaisin oikein motivoida niitä oppilaita, jotka eivät liiku juuri lainkaan, muuten kuin pakosta tunnilla.
Lukiossa on nykyään vain kaksi pakollista liikuntakurssia. Valinnaisia kursseja valitsevat yleensä ne oppilaat, jotka jo muutenkin liikkuvat riittävästi ja ne , jotka oikeasti tarvitsivat liikuntaa, he eivät valitse.
Nykyisin liikuntatunneilla on mahdollista tutustua vaikka mihin lajeihin ja tehdä oman tuntonsa ja kuntonsa mukaan.
Enää ei jumppamaikka naama punaisena höykkyytä ja huuda et hyppää kovemmin, heitä paremmin...Oppilaiden yksilöllisyyttä kunnioitetaan , heitä yritetään motivoida itsensä liikuttamiseen, heidän annetaan tutustua eri lajeihin, jotta jostakin mahdollisesti löytyisi se oma, jossa haluaa viipyä...
Uskon , että tuo rakkaus liikuntaan syntyy lapsena. Vanhemmat ovat hyviä esimerkkejä ja kannustajia...Kun liikunta pienenä kuuluu jokapäiväiseen elämään, sitä ei edes kysele itseltään aikuisena,että menisinkö lenkille...sitä elää liikkuen...
Kommentit
Oikeat ruokailutottumukset ja liikunta ovat parasta mitä keholle voidaan antaa.
Kiitos muistutuksesta. Tuli tarpeeseen.
Miun Mamalla leikkaus nyt perjantaina...
Älä tunne huonoa omatuntoa yhtään...
alat vain vaalia pienesti temppeliäsi....
muukin on tärkeää kuin liikunta ja ruoka...
Una R!
Perjantai on hyvä päivä leikkaukselle...uskon että kaikki menee hienosti..Olen mukanasi..
Olisi niin tärkeää hoitaa itseään, niin fyysisesti kuin henkisestikin. Että olisi muutakin kuin työ ja sen jälkeen sohva+televisio. Teatterissa pitäisi käydä, elokuvissa, harrastaa käden töitä ja käydä joko lenkillä tai jumpissa. Liikunnan suorittamiseen on paljon mahdollisuuksia. Hyvät ulkoilualueet ja kuntokeskukset monipuolisine jumppatunteineen.
Mutta halu tehdä pitää lähteä itsestä, sitä ei voi väkisin tarjota.
Nyt nivel- ja niskakivut estävät pitemmät matkat, mutta silti pitäisi yrittää. Onneksi kameran kanssa ei edes huomaa kuljettua matkaa - paitsi jälkeenpäin.
Viimeisten vuosien suuret kortisonimäärät ovat nostaneet painoani ja se harmittaa minua. Nyt paino onneksi on lähtenyt laskuun, kun määriä on saatu pienennettyä. Syön mielestäni aika terveellisesti, joten siihen nähden painon pitäisi pudota ja ajan kanssa varmaan niin tapahtuukin. Nivelille se olisi tärkeää.
Tästä tuli nyt omaelämäkerta :-D mutta haluan sanoa, että olet aivan oikeassa ja aina liikunta ja itsestä huolehtiminen on tärkeää, on tilanne sitten millainen tahansa. Olosuhteet vain pitää ottaa huomioon.
Olen onnellinen että tyttärentyttäreni Emmi on kova liikkumaan ja harrastaa liikuntaa.
Hienoa että sait lempilajisi takaisin ja täytyy myöntää että hiukan haikea olen, kun juoksu on jo kokonaan kielletty.
Uuna!!!
Jossain vaiheessa keho haurastuu ja vain muistot jäävät..mutta pelkästään hengitysharjoituksetkin tervehdyttävät...etenkin jos "juoksee" kameran kanssa lintujen perässä...
kohtuudella....:D