Tänään kävin ensimmäisen kerran kaupassa, kävellen, reppu selässä. Matkaa kertyi yhteensä vähän yli puoli tuntia. Paluumatkalla selkääni särki ja mahaani kutiitti/kiristi. Oi miten nautinnollista oli mennä kauppareissun jälkeen selinmakuulle sänkyyn ja vain olla.
Arkeni on ollut ihanan rauhaisaa, levollista: syön säännöllisesti , terveellisesti, lepään ja liikunta on lisääntynyt varovaisesti...ja tänään olen ottanut vain yhden kipulääkkeen!
Olen ajatellut, miten ihanaa, kun kohta saan hölkätä, joogata, saunoa!!!
Aloitin lukea Donna Farhin kirjaa "kehon ja mielen jooga".
Haluan kirjoittaa muutamia otteita, hänen ajatuksiaan joogasta, joka on tie aidon itsen luo...tai yleensä meistä ihmisistä..
" Yksi tärkeimmistä mentoreistani, edesmennyt Ray Worring, vei minut usein pitkille ajeluille Montanan sydänmaalle. Erään ajelun jälkeen hän ehdotti,että katselisin jonkin aikaa vuoristoa. Vaikka maisema oli häkellyttävän kaunis, en enää halunnut istua kylmässä viimassa. Minua palelsi luita ja ytimiä myöten. Miksi olimme tulleet niin kauas vain katsomaan vuoria?
Kesti monta vuotta ennen kuin ymmärsin, minkä viestin hän yritti minulle kertoa.
Vuorten valtava suuruus on meissä jokaisessa: samat eteen avautuvat näkymät, sama mahtavuus ja ikuinen vahvuus. Jos katsoo riittävän syvälle itseensä, sieltä ei löydy mitään pientä, vaan rajaton avaruus. Tämä mahdollisuuksien rajaton taivas on ihmisen sielun perusolemus.
Tällä viestillä jonka sain niin yksinkertaisessa muodossa, mutta joka sanoin kuvaamattoman kauniisti piirtyi kokemukseeni itsestäni ja maailmasta, oli valtava vaikutus siihen, millaisena tulin näkemään joogan tarkoituksen: Pyrkimyksenä luoda uudelleen yhteys tuohon rajattomaan avaruuteen ja mielen hiljaisuuteen.
Yhä useammin "hyvä" joogaharjoitus Länsimaissa liitetään kauniiseen vartaloon, ikuiseen nuorekkuuteen ja kykyyn voida osoittaa oma taituruutensa, tekemällä edistyneitä asentoja. Mutta kun syvävenyytämme lihaksiamme tai vahvistamme vatsalihaksiamme, saammeko yhä selvemmän yhteyden sisimpäämme syvään rauhaan ja mielentyyneyteen?
Jos riisumme joogan pelkäksi mekaaniseksi työskentelyksi, menetämme jotain olennaista ja meille käy kuten puutarhurille, joka vihdoin viimein onnistuu jalostamaan täydellisen ruusun, mutta joka onkin prosessin aikana menettänyt ruusun tuoksun.
Kun lakkaa olemasta liikkuja, ja antaa elämän liikkua itsen läpi, ottaa ensiaskeleen sydämen antautumisessa henkiselle harjoitukselle. Tämän askeleen ottaminen kertoo, että on valinnut joogan elämän tieksi, eikä jooga ole vain monimutkainen voimistelumuoto."
Ymmärsin ja oivalsin, että minun ei tarvitse odottaa kahta-kolmea viikkoa ennenkuin voin joogata...
Voin joogata joka hetki, riippumatta fyysisestä kunnosta, tilanteestani huolimatta.
Sillä syvälle sisimpääni, vuoreni luo, rajattomaan avaruuteen ei mennä suorittaen.
Vain hengitys ja läsnäoloni riittää...
Kommentit
Hieno kirjoitus ja lämmin ymmärrys hehkuu muillekin, kiitos!