Siirry pääsisältöön

kesäpäiväni..varpaat maalissa..




Tänään oli aivan ihana kesäpäivä.
Aurinko lämmitti, tuuli hyväili..
Pesin yhden maton, jonka kissani likasi hiirisaaliillaan viime yönä..
Joogailin auringossa rinnat paljaina, takapihani kalliolla..
Maalasin yhden taulun..
ja söin paljon mansikoita jäätelön kera...

Meri vielä kutsuu iltauinnille..
mitä enää yhteen kesäpäivään päivään voisi mahtua..




"Järvi ottaa meidät
kevyesti vesilleen.
vailla mitään tarkoitusta
liuúmme tihenevää metsää kohti.
me emme pyydystä mitään,
mutta puut, yhä lähemmät,
kaukaisemmat
soutavat meidät
sisälle avaraan yksinkertaisuuteen..-N.Rauhala

Kommentit

arleena sanoi…
Kaunis maalaus. Pidän siitä paljon. Sen värit tekevät siitä keijukaismaisen ja ihastelin taulun taivaan sinessä leijuen kukkaketoa.
16. heinäkuuta 2009 klo 21.46
Rita A sanoi…
Minäkin koin eilisen päivän kaikilla aisteilla. Ostettiin niin makoisia mansikoita että en muista sellaisia syöneeni, nam.

Niin taitavasti kuvasit eilisen kesäpäiväsi että saatoin omani elää ajatuksissani uudelleen :)
17. heinäkuuta 2009 klo 5.49
Anonyymi sanoi…
Olet käyttänyt kesäpäivän kaikki mahdollisuudet hyväksesi, se on hienoa.
Varpaat maalissa, ahaa, maalasit siis tuon hienon työn varpaillasi. Minunkin täytyy kokeilla :-D
17. heinäkuuta 2009 klo 22.31
hanne virtauksesta sanoi…
Heippa Arleena: kiitos sinulle ja ihania kesäpäiviä!!

Rita: Toivottavasti tästäkin tulee ihana ikimuistettava päivä!1

Uuna: kaikenmaailman maalarit maalailevat ties millä...kannattaa leikkiä kaikella..=)
18. heinäkuuta 2009 klo 6.34
Lähetä kommentti

Tämän blogin suosituimmat tekstit

" Minäkö se olin?

Ja miten vuoret kuu pensaat täydessä loistossaan jo lentelivät läpi pääni !" R.Liehu
1 kommentti
Lue lisää

Lauralle..

"Ellei minua ole luotu rakastamaan,miksi aamun sydän puhkeaa lauluun, ja miksi etelätuuli kuiskailee nuorten lehtien keskellä? Ellei minua ole luotu rakastamaan, miksi keskiyön kiihkeässä hiljaisuudessa on tähtien pakahduttava tuska? Ja miksi tämä hullunrohkea sydän vain lähettää toivonsa merelle, jonka äärtä se ei edes tunne? Huomasin aamun hesarista, että Laura Saloheimo on kuollut. Laura kuoli rintasyöpään 40 vuotiaana 3.11.09 Tutustuin Lauraan kesäkuussa Perniön kansanopistossa. Osallistuimme Veda-taiteen kurssille. Huomasin Lauran heti hänen pinkistä villatakistaan ja pinkistä pipostaan. Hän ei halunnut käyttää peruukkia. Juttelimme paljon iltaisin kansanopiston karussa keittiössä, nakertaen riisikakkuja ja homejuustoa. Laura kertoi avoimmesti syövästään. Hän ihmetteli,: "Miksi ihmisen- ainakin hänen- täytyy sairastua vakavasti, ennenkuin hän oppii ymmärtämään mitä Rakkaus oikeasti on ja oppii rakastamaan?" Jokin Laurassa meni minuun hyvin syvälle. Meistä tuli ystäv...
6 kommenttia
Lue lisää

Valo minussa...ja sinussa...

Huomenna on 1. adventtisunnuntai. Taidan mennä kirkkoon. Vuosi vuodelta olen herkistynyt kuulemaan tuota hiljaista kuiskausta sisälläni. Aiemmin pysähdyin mutta jatkoin omaa polkuani. Tänään haluan pysähtyä ja kuunnella. Nyt ymmärrän ja haluan elää tuon ihmeellisen totuuden, että Sinä asut minussa! Se on minusta niin ihmeelisen ihana juttu. Joku minussa on muuttunut. Joku ihan pieni mutta niin suuri. Olen tarvinnut monia raskaita, monia surullisia asioita elämääni, ennenkuin olen ymmärtänyt.... Olen kiitollinen, että olen löytänyt tuon Valon, joka asuu minussa, sinussa ja kaikissa ihmisissä,eläimissä, kukissa, puissa ja kivenkin sisällä. Tuo herkkä, hauras Rakkaus.. "Kun kutsuit minua, nukuin muurieni varjoissa enkä kuullut sinua. Sitten töytäisit minua käsilläsi ja heräsin kyyneliin. Näin että aurinko oli noussut, vuorovesi oli tuonut tullessaan syvyyden kutsun ja veneeni oli valmiina, keinumassa tanssivilla aalloilla."-Tagore Ihanaa pikkujoulua ja huomisen 1. adventtia tei...
11 kommenttia
Lue lisää