Siirry pääsisältöön

pinkkiä!!!!!!!!

Viimeisenä päivänä halusin leikkiä väreillä...
maalata päälle...katsella värejä ja taas maalata...

Olisin voinut pysähtyä johonkin vaiheeseen mutta halusin jatkaa..
Työskentelyni oli aika fyysistä..maalasin ulkona helteessä, nautin auringosta, lämmöstä ja luonnosta , jonka sylissä työskentelin..

Viimeinen versio pinkkinen...jäi elämään...näen siinä voimakkaat kasvot..jotka yritin edellisen version jälkeen poistaa...

Kun kurssimme alkoi, huomasin eräällä Lauralla maailman kauneimman pinkki-värisen villatakin...ihastuin siihen väriin ja takkiin. Toisena päivänä hänellä oli saman pinkin värinen puuvillapipo päässään. Hän ei halunnut käyttää peruukkia...hänellä oli löydetty kolmosluokan rintasyöpä maaliskuussa ja prosessi oli meneillään...



















Kommentit

Anonyymi sanoi…
Olen luullut ettei pinkki ole minun värejäni, mutta viimeinen kuva on kerrassaan upea.
5. heinäkuuta 2009 klo 16.00
Hannele på Hisingen sanoi…
Pinkki on hyvä väri. Ei nykyään naiset käytä peruukkia, ei lapsetkaan.
5. heinäkuuta 2009 klo 16.30
arleena sanoi…
Keltainen pinkin seurana tuossa viimeisessä maalauksessa näytti pehmeältä.
5. heinäkuuta 2009 klo 19.09
Johanna sanoi…
Ihana pinkki ja keltainen!
5. heinäkuuta 2009 klo 21.12
hanne virtauksesta sanoi…
Niin minäkin luulin ...Uuna!
Yks kaks se vain vahvistui minulle tärkeäksi...

Kiitos Hannele..sinullakin näyttää olevan pinkki kastelukannu..

Arleena! jännä et ne värit pehmentävät toisiaan..

Niinpä Johanna!!!
5. heinäkuuta 2009 klo 22.31
Unan blogi sanoi…
Kaikki
mikä käsistäsi lähtee
on kaunista. =)

Hyvää alkanutta viikkoa. =)


*halaus*
6. heinäkuuta 2009 klo 9.58
Lähetä kommentti

Tämän blogin suosituimmat tekstit

" Minäkö se olin?

Ja miten vuoret kuu pensaat täydessä loistossaan jo lentelivät läpi pääni !" R.Liehu
1 kommentti
Lue lisää

Lauralle..

"Ellei minua ole luotu rakastamaan,miksi aamun sydän puhkeaa lauluun, ja miksi etelätuuli kuiskailee nuorten lehtien keskellä? Ellei minua ole luotu rakastamaan, miksi keskiyön kiihkeässä hiljaisuudessa on tähtien pakahduttava tuska? Ja miksi tämä hullunrohkea sydän vain lähettää toivonsa merelle, jonka äärtä se ei edes tunne? Huomasin aamun hesarista, että Laura Saloheimo on kuollut. Laura kuoli rintasyöpään 40 vuotiaana 3.11.09 Tutustuin Lauraan kesäkuussa Perniön kansanopistossa. Osallistuimme Veda-taiteen kurssille. Huomasin Lauran heti hänen pinkistä villatakistaan ja pinkistä pipostaan. Hän ei halunnut käyttää peruukkia. Juttelimme paljon iltaisin kansanopiston karussa keittiössä, nakertaen riisikakkuja ja homejuustoa. Laura kertoi avoimmesti syövästään. Hän ihmetteli,: "Miksi ihmisen- ainakin hänen- täytyy sairastua vakavasti, ennenkuin hän oppii ymmärtämään mitä Rakkaus oikeasti on ja oppii rakastamaan?" Jokin Laurassa meni minuun hyvin syvälle. Meistä tuli ystäv...
6 kommenttia
Lue lisää

Valo minussa...ja sinussa...

Huomenna on 1. adventtisunnuntai. Taidan mennä kirkkoon. Vuosi vuodelta olen herkistynyt kuulemaan tuota hiljaista kuiskausta sisälläni. Aiemmin pysähdyin mutta jatkoin omaa polkuani. Tänään haluan pysähtyä ja kuunnella. Nyt ymmärrän ja haluan elää tuon ihmeellisen totuuden, että Sinä asut minussa! Se on minusta niin ihmeelisen ihana juttu. Joku minussa on muuttunut. Joku ihan pieni mutta niin suuri. Olen tarvinnut monia raskaita, monia surullisia asioita elämääni, ennenkuin olen ymmärtänyt.... Olen kiitollinen, että olen löytänyt tuon Valon, joka asuu minussa, sinussa ja kaikissa ihmisissä,eläimissä, kukissa, puissa ja kivenkin sisällä. Tuo herkkä, hauras Rakkaus.. "Kun kutsuit minua, nukuin muurieni varjoissa enkä kuullut sinua. Sitten töytäisit minua käsilläsi ja heräsin kyyneliin. Näin että aurinko oli noussut, vuorovesi oli tuonut tullessaan syvyyden kutsun ja veneeni oli valmiina, keinumassa tanssivilla aalloilla."-Tagore Ihanaa pikkujoulua ja huomisen 1. adventtia tei...
11 kommenttia
Lue lisää