mustikkapiirakka...

Olin tänään metsässä mustikassa.
Nautin suunnattomasti metsän tuoksusta, äänistä,tuulesta ja auringosta...
Keräsin vajaa 3 l.

Leivoin mustikkapiirakan nyt illalla.
Mietin, kutsunko jonkun maistamaan siitä kanssani. Tyttäreni lähti jo aiemmin kotiinsa.
Monta ihmistä vilahti mielessäni. Päätin kuitenkin, että haluan olla yksin..
Katsoa hakemani leffan ja mutustella piirakkaa..ja olla hiljaisuudessa..

Minulle on tuo yksinoloni tullut päivä päivältä tärkeämmäksi.
Ollessani yksin voin olla yhteydessä sisimpääni. Voin olla hiljaisuudessa. Voin kuunnella tuulta.
Huomaan, että tarvitsen tuota tilaa itselleni valtavasti.
Haluan kutsua vieraakseni Jumalan. Siksi minusta on hyvä olla yksin.


Selailin Anhtony De Mellon kirjaa "Lähteillä"...silläaikaa kun piirakka jäähtyy...
löysin koskettavia, minulle hyvin tärkeitä lauseita.
Haluan jakaa ne kanssanne.





Jumalaa ei voi nähdä.
Hänet voidaan tunnistaa.

Sinut erottaa itsestäsi ja todellisuudesta se melu, jota kutsumme minäksi.
Kun minä häviää, tulet jälleen ehjäksi.

Sinä tulet taas ehjäksi hiljaisuudessa.






Sinun keskuksesi on maailmankaikkeuden keskus.

Sinä päivänä kun lakkaat muuttumasta, lakkaat elämästä.

Sinä pyhität sen, mistä olet kiitollinen.






Miten rikkaita ovat Luonnon laulut, miten syvät sen hiljaisuus.

Älä luovu mistään. Älä takerru mihinkään.

Ojenna kätesi toivottaaksesi tervetulleeksi tulevaisuuden.
Paras on vielä tulossa!


Vesikuvat ovat Saarijärven koskesta.
Kuinka erivärisiä, erillaisia, samana hetkenä ottamani veden kuvat ovatkaan...