Siirry pääsisältöön

haiku, tanka




Haikuruno:

ikävä kasvaa
ihossa kaipuun laulu
hengitän hiljaa
joutsenet eivät ole
levittäneet siipiään


Viimeisenä lyriikkakurssipäivänä saimme kotitehtävän, joka täytyy palauttaa toukokuun loppuun mennessä.
Saamme valita runon alalajeista mieluisimman ja kirjoittaa sen mukaisia..

Valitsin alalajikkeesta: HAIKU JA TANKA.

Haiku ja tanka ovat japanilais-kiinalaisia klassisen muotokaavan kuvallisia runoja, joihin liittyy elämänfilosofiaa.
Haiku 17 tavua, jaettu säkeiksi suhteessa 5-7-5, tanka 5-7-5-7-7.

Ehkä joissakin runoissani löytyy elämänfilosofiaa, mutta ainakin määrätyt säkeet ovat mielestäni oikeissa suhteissa.


Tankarunoja:

istun kivellä
perhonen lentää ohi
aukaisen silmät


aurinko paistaa
lokki ikävöi merta
hengitän sisään


uneksin eilen
sateen kosketuksesta
alastomana


hiljaisuus kutsuu
yksin kaupungin yössä
olen itsessä

Kommentit

tinttarus sanoi…
"Istun kivellä
perhonen lentää ohi
aukaisen silmät"

Siinä minä istun toipumassa.
Nyt on aikaa istua ja ihmetellä, ihastella perhosen lentoa, peipon janon sammutusta kallionkololätäköllä. Nyt on aikaa. Toivun. Odotan. Ja avaan silmäni näkemään kaiken tämän pienen kauneuden!

Ihastuin pieneen runoosi.
Miten niin pieni voikaan jakaa niin runsaasti!
Kiitos Hanne!
Toipumiseni otti hiljaisen askeleen eteenpäin:)
Rita A sanoi…
Kauniit mielikuvat tulee säkeistäsi, olivatpa sitten mitä mittaa tahansa. Tuota perhosta jäin miettimään... Avasitko silmät kun kuulit hiljaisuudessa sen siipien havinan? :)
Jael sanoi…
Miten kaunista.Tuli ensimmäisesta mieleen ne joutsenet joista aiemmin kirjoitit.Ja miten kaunis piirrustus Hanne!
Leena Lumi sanoi…
Nämä haiku ja tanka -runot olivat kovasti suosittuja minun teinivuosinani. Luen niitä silloin tällöin vanhoista runovihoistani, joita silloin kiivaasti täyttelin.

Mystinen joutsen, kauniit runot.
Harakka sanoi…
Kyllä onkin niin todella kaunis joutsenpiirros!
Ja runot taas ihania!
pilvikki sanoi…
Olipa tunnelmallista!
Pieniä, isoja runoja...
Ja joutsen vielä pisteenä iiin päällä : )
arleena sanoi…
Kauniit ja pohdiskelevat runot.
Haiku runossa on kaipuuta, kaukokaipuuta ja haaveilua.

Tanka - uneksin eilen sateen kosketuksesta - kuulosti pehmeältä sipaisulta iholla
Maria sanoi…
pieni on usin kauneinta!kiitos Hanne sinä olet taitava kutomaan sanoiksi tunteita.
tinttarus:
Olen iloinen jos pieni runoni tökkäsi sinua hellästi eteenpäin.
Vähässä on paljon, yleensä.
Elämässäkin kaikki on yksinkertaista ja kirkasta me ihmiset vain usein samennamme ja sotkemme selvyyden..moninkertaistamme.

Rita:
Kun istun hiljaa kivellä, jolla on myös omat värähtelynsä, olen läsnä, herkkänä, voin kuulla perhosen siiven äänen, tuntea sen ilmavirran, avaan silmät ja näen enemmän..Näen maailman kauneuden ja yksinkertaisuuden, hetkeksi..

Yaelian:
Sinä sen kaivoit esiin..
Siinä runossani se joutsensurmien surullisuus tuli uudelleen, tunne, joka jäi minuun syvälle..

leena Lumi:
Itse tykkään Haiku ja Tankarunoista. Pienistä sunoista, joissa joskus on koko maailmankaikkeus ja maailmanrakkaus tai suru..

harakka.
Tuo joutsen on grafiikkatyöni.
Eli olen raaputtanut kuparilevylle kuvan ja painanut sen prässin kautta kuvaksi paperille..
kiitos kommentistasi =)

Taru:
Kiitos Taru.
joutsen seuraa aina mukanani jossain muodossa, ossain..
Ehkä olne ollut joskus joutsen..

arleena:
Tänään staa, voin toteuttaa unelmani, mennä alstomana taivaan sateesen..

Maria:

Kiitos sinulle..
Vähässä löytyy paljon. Niinkuin tämän aamun harmaudessa, vesisateessakin...
Eilen istuttamani siemenet iloitsevat..
Ari sanoi…
Hanne haikuilee. Hienoa!

Minuun teki vaikutuksen tämä haiku:
Jack Kerouac oli eräs parhaista englanniksi haikuja kirjoittaneista. Tässä Kerouacin yksi kuutamohaikuista:

Eivät välitä,
sammakot, kuutamosta --
vain löhöilevät

Tämän blogin suosituimmat tekstit

Lauralle..

"Ellei minua ole luotu rakastamaan,miksi aamun sydän puhkeaa lauluun, ja miksi etelätuuli kuiskailee nuorten lehtien keskellä? Ellei minua ole luotu rakastamaan, miksi keskiyön kiihkeässä hiljaisuudessa on tähtien pakahduttava tuska? Ja miksi tämä hullunrohkea sydän vain lähettää toivonsa merelle, jonka äärtä se ei edes tunne? Huomasin aamun hesarista, että Laura Saloheimo on kuollut. Laura kuoli rintasyöpään 40 vuotiaana 3.11.09 Tutustuin Lauraan kesäkuussa Perniön kansanopistossa. Osallistuimme Veda-taiteen kurssille. Huomasin Lauran heti hänen pinkistä villatakistaan ja pinkistä pipostaan. Hän ei halunnut käyttää peruukkia. Juttelimme paljon iltaisin kansanopiston karussa keittiössä, nakertaen riisikakkuja ja homejuustoa. Laura kertoi avoimmesti syövästään. Hän ihmetteli,: "Miksi ihmisen- ainakin hänen- täytyy sairastua vakavasti, ennenkuin hän oppii ymmärtämään mitä Rakkaus oikeasti on ja oppii rakastamaan?" Jokin Laurassa meni minuun hyvin syvälle. Meistä tuli ystäv

" Nähdä maailma hiekanjyvässä, ja taivas kedon kukassa, pidellä äärettömyyttä kämmenellään, ja ikuisuutta hetkessä"-William blake

" Kun tiedät kuka olet, mikään ei voi pysäyttää sinua "-Stedman Graham " On kaksi tapaa elää elämä. Toinen on kuin mikään ei olisi ihme. Toinen on, kuin kaikki olisi ihmettä."-A.Einstein " Emme näe asioita sellaisina kuin ne ovat, näemme ne sellaisina kuin itse olemme. "-Anais Nin

kukkaistytön kesäviesti

Hän on hieman uudistunut Hän on päässyt kehyksiin