Vanhempi tyttäreni oirehti eilen aika pahasti sairaudessaan.
Hän oli aika sekaisin vaikka toisaalta oli vahvasti läsnäkin, joissakin asioissa.
Hän sai viikon sairauslomaa.
Otin Jarviksen hoitooni. Tyttäreni ehkä tulee tänään luokseni lepäämään.
Jarvis on niin kultainen, suloinen, sotkeva sielunkumppani.
Olemme tehneet pitkiä lenkkejä metsässä.
Olen ostanut hänelle maksalaatikkoa, joka on hänen herkkuaan.
Jälkkäriksi muutama pipari.
Kun vanhempi tyttäreni oirehtii, nuorempi tyttäreni ikäänkuin terästäytyy...
Hän voi aina silloin paremmin kuin yleensä.
Eilen, kun ajoin Turkuun tyttäreni luo Mehiläiseen, tuntui niin raskaalta, surulliselta..
Itkin sydämen pohjasta asti.
Mutta kuitenkin jaksan tämän kaiken keskellä. Tämä on elämääni. Otan kaiken vastaan, yritän olla takertumatta suruun, negatiiviseen. Yritän nähdä kaiken sen hyvän, kaiken sen kauniin elämässä. Uskon, että tällä kaikella on oma merkityksensä.
Minulle annetaan valoa, voimaa, iloa...ja elämässä on niin paljon rakkautta...
Kommentit
Merillekin tapahtui runsas vuosi sitten jotain...tunsin itseni takuulla sairaammaksi kuin mitä tyttäreni oli. Sitten tuli pieni villakoira, joka avasi tyttäreni silmät näkemään, että suhde, jossa hän eli...Sen piti loppua ja näin kävi.
Asioilla on tapana järjestyä! Ja elelivät ne meinaa järjestyä, koirat avaavat meille uusia ikkunoita, että näkisimme paremmin.
Jarvis on ihana.
Maailmankaikkeus, suuri, jumallinen rakkaus pitää huolta meistä jokaisesta. Meillä jokaisella on oma, ainutlaatuinen tehtävämme täällä.
Lämpimiä halauksia sinulle, Hanne ystäväni...
p.s Jarvis on ihana!!!
Aina sä osaat löytää valoa ja toivoa, rakkautta kaikesta. Se on hieno lahja, ja Jarvis on hyvä ystävä sulle, se tietää, miltä susta tuntuu.
Voimia sulle ja halit!
Onneksi sinulla on karvainen lohtu siinä lähellä!
Ihanan surusilmäinen lohduttaja sinulla onneksi.
Voimia sinulle. Suru omista lapsista on suruista suurin.
Halusta ja voimaa täältä lähettää
Jaksamista Hanne!
Tsemppiä ja voimia!
Aivan ihana "terapeutti" teillä onneksi on!
Enkeleitä, onhan heitä...
Lastu
Maria
lumiomena
Verna
Johanna
Yaelian
Harakka
Trina
SusuPetal
uuna
Arleena
Pilviharso
Ari
Seija
kiitos teille kaikille ihanille blogiystävilleni kannustuksesta, voimasta , ymmärryksestä ja läsnäolostanne...Olen saanut teiltä valoa päivääni!
Vanhempi tyttäreni sairastaa kaksisuuntaista mielenhäiriötä, joka pitäisi lääkkeillä olla aika hyvin kurissa. Kuitenkin tyttäreni on oireillut viimeaikoina?
Onko hän , lääkkeiden pelossa syönyt liian vähän niitä?
Maanantaina hän oli hyvin tuskainen ja luuli kuolevansa.
Vanhemman tyttäreni diagnoosi on tehty n vuosi sitten..
Nuorempi tyttäreni on sairastanut skitsofreniaa jo 14 vuotta. Välillä kommunikointi hänen kanssaan on vaikeahkoa, hän ymmärtää erilailla mitä olen yrittänyt sanoa..
Elämä tuo meidän elämään kaikille yllättäviä asioita, suruja, iloja. Emme voi muutakuin vastaanottaa ne ja jatkaa elämäämme, ei katkeroituna, surun murtamana...
vaan ymmärtäen, että elämä on tässä. Tässä kaikessa on paljon kauneutta, rakkautta, pyhyyttä..
Ne ovat meissä kaikissa.
Ja niinkuin Leena kommentissaan kirjoitti ".Asioilla on tanan järjestyä ja elleivät ne meinaa järjestyä..koirat avaavat meille uusia ikkunoita, että näkisimme paremmin."
Koirat, kissat, kevään herääminen, musiikki, toinen ihminen...meitä ei jätetä yksin...ja ne enkelitkin siellä vierellämme seuraavat..
Jokaisella vaikeallakin hetkellä on omat valon pilkahduksensa.
Halauksin, Tiina.
kiitos sinulle lohduttavista sanoistasi..
Uskon ja luotan...
Onni on niin pieniä asioita. Sinulla nyt Jarvis, joka näytti kyllä olevan aika iso koira!