"Kuinka vähäpätöisiltä vaikutammekaan äärettömyyteen verrattuina.
ja kuitenkin äärettömyys, päättymätön syvyys,
se on sisällämme, erottamattomissa siitä,
keitä olemme.-E.tolle
Tämän kuvan halusin valita juuri tähän hetkeen, tähän aamuun.
Auringon kirkkaus, sinitaivaan päättymättömyys, kaikki on minussa
ja ollut ikuisesti.
Kaipaan Sinua, niin kuin lokki merta, niin kuin äiti lastaan, niin kuin nainen rakastettuaan.
Olemme täällä löytääksemme itsestämme ulottuvuuden, joka on sanojen takana, ajatusten takana, syvällä sisimmässämme, tarvitsen Sinua löytääkseni perille..
Kaipaus on seurani tänään. Hän on hellä rakastaja, lempeä ystävä, eikä jätä minua..
ja kuitenkin äärettömyys, päättymätön syvyys,
se on sisällämme, erottamattomissa siitä,
keitä olemme.-E.tolle
Tämän kuvan halusin valita juuri tähän hetkeen, tähän aamuun.
Auringon kirkkaus, sinitaivaan päättymättömyys, kaikki on minussa
ja ollut ikuisesti.
Kaipaan Sinua, niin kuin lokki merta, niin kuin äiti lastaan, niin kuin nainen rakastettuaan.
Olemme täällä löytääksemme itsestämme ulottuvuuden, joka on sanojen takana, ajatusten takana, syvällä sisimmässämme, tarvitsen Sinua löytääkseni perille..
Kaipaus on seurani tänään. Hän on hellä rakastaja, lempeä ystävä, eikä jätä minua..
Kommentit
KAikkinaisuus sisällämme olkoon aina hiukan vaillinainen, jotta pienestä täyttymisen tilasta saisi nauttia mahdollisimman usein!
Jotenkin mieleni yhdistää tähän hetkeen tämän ajatuksen:
"Joka päivä paistaa Jumalan aurinko. Myös harmaiden pilvien takana."
Tykkäsin tuosta kuvasta paljon.
Hetkeentarttumisia ja täyttymisiä päivääsi!
Kaunis piirros taas sulla!
aivan, ohikiitävissä hetkissä sen tavoittaa ja näkee ..
niissä hetkissä meidän tulee elää, olla..
hannele.: aurinko paistaa aina, se ei koskaan laske, nouse, se on aina..
tinttarus:
tavoitin kirjoituksestasi sen oleennaisen, sen ytimen..kuinka kauniisti sen ilmaisitkaan..
koen ihan samalailla...
se kaipuu, ikävä sinne, mistä oikeasti olemmme lähtöisin...
mitä me aidosti olemme...sitä ei korvaa mikään maallinen...
"Todellinen rakkaus on muodottoman tunnistamista toisessa ihmisessä...se on itsesi tunnistamista hänessä."-E.Tolle
Maria:
kitoos, tunsin tuo rutistuksesi, kiitos siitä, se antoi niin paljon...
Harakka:
Kaipuu, sitä monet yrittävät turruttaa, oikeasti onnistumatta...
Kevät on oikeaa kaipuun aikaa. Muutos sen tekee.
niin on..
elämässä kaipaamma...olemme keskeneräisiä ja siinä täydellisiä..
keväässä kaipuu on suuri..
pitsienkeli:
Kiitos sinulle=)
Kerrot runossani juuri tästä tunteenta. Olet löytänyt hienot sanat.
Kauniisti taas kirjoitit ja kuvitit, kiitos Hanne.
kiitos Uuna..
Niin minäkin pääsen maalatessa, tanssiessa, meditoinnissa..ainakin lähelle sitä..
Taiteen alkuperäinen lähtökohta on pyhyys, rakkaus, ilo...olla portti pyhyyteen, jakaa muille sitä iloa, valoa ja rakkautta...
Minussa on kasvanut sellainen sisäinen kaipuu..ikäänkuin se odottaisi/haluaisi jonkinlaisen täyttymisen/vapautuksen..niikuin nälkäinen saa rauhan syötyään..
En näe, koe, ole vielä vaikka luulin niin tekeväni...
"Kun mieli kadottaa tiheytensä, sinusta tulee läpikuultava kuin kukka. Henki-vailla muotoa-loistaa kauttasi tähä'n maailmaan.-E.Tolle
Kiva kuulla sinusta..
Uskon, että tuo avaruus, tuo hiljaisuus luonnon keskellä, tuulten ja tuntureitten seurassa avaa, puhdistaa ja auttaa pääsemään juuri siihen hetkeen, juuri siinä paikassa...
Ihana vapaus, sinun ei tarvitse olla ainutlaatuinen, jotta tuntisit olevasi joku.. Sinä olet sinä, kallisarvoinen sinä luonnon sylissä, siihen kytkeytyneenä...