Miten hurmaavaa tämä lämpö, aurinko, kasvava vihreys.
Tein eilen uuden ison kukkapenkin pihalleni.
Kävin ostamassa kympillä isoja, punertavia kiviä ja reunustin niillä penkkini.
Istutin kolme valkoista särkynyttä sydäntä, kolme sinistä siperiankurjenmiekkaa, valkoisia syysleimuja ja kaks pussia sekalaisia kesäkukkia.
Ennestään penkissä on isoja punaisia unikkoja..
Olen muuttunut.
Ennen en ehtinyt niin paljon keskittymään kukkiin, perhosiin..
Huomasin ja näin ne mutta nyt pysähdyn ja haluan vain olla siinä läsnä perhosen lennon kanssa, kukkien kasvun mukana..
Lötjönen toi saaliin, pienen lintusen..
Silmäni kostuivat.
Kommentit
Nautinnollista auringossa oloa Hanne!
Niin on..ja juttelu kukille ja ruoholle..
Yaelian:
Ihanaa viikonloppua sulle Yaelian..
Sinä ymmärrät kun olet kokenut nämä valottomat ihanat yöt ..halaus!
Se on muuten kyllä ihme, nykyään sitä seuraa kaikkea luontoa ympärillään jostain syystä enemmän, näkee paremmin, kuin ennen!
Ja voi, kun Lötjönen oli tuhma, vaikka eihän se vieteilleen mitään voi, mutta nyyh lintuparkaa kuitenkin...
Särkynyt sydän kuullostaa niin ihanan dramaattiselta..
valkoinen väri seuraa minua monessa nykyään..
arleena.
Se on niin totta.
mekin ihmiset herkistymme, uudistumme, avaudumme lämmön ja auringon myötä..
harakka:
ottelen sit kukkamaastani kuvia, kunha kukkaset avaavat silmänsä!
Taru:
Äitimaa toivottaa meidät tervetulleeksi..
Voi pieni Lötjönen, tuo saaliin ylpeänä näytille. Se on hänelle hienointa mitä voi sinulle kiitokseksi tuoda.
Niin, hän huusi jo kaukaa kuin palosireeni ja toi saaliinsa maahan, jalkojeni juureen ja alkoin kehrätä..
Surullisenkaunista..