Näin tänään kevään ensimmäisen perhosen.
Jokin minussa värähti, tunnisti yhteisyyden.
Kuin pieni lapsi olisi löytänyt aarteen, multaisen kiven,
sammakon kuteita..
Vanheneminen on suloista, saa lapsen mielen takaisin.
Nähdä, löytää ja kuulla ihmeellisyyksiä pihanurmikon kasvaessa itsekseen...
Kommentit
VAloa on mahtunut päivään, nyt vaaleanpunerva taivaanranta hymyilee ja huokaisee huomiseen!
Halaus luoksesi!
Myös olen haravaani nojaillut, kottikärryllä lehtiä kärräillyt,
kurkistellut kasvun ihmeitä..
ja tuo valoa on jotain uskomatonta...
halausia sinulle ♥
On ihanaa nähdä pitkän talven jälkeen kun vihreää tulee maasta esille,muistan sen niin hyvin:)
perhosen kevyt sipaisu poskellesi .Voi hyvin.
Olin muutenkin silloin iltasella kävelyllä, voi että miten ihana haistaa se maan ja mullan tuoksu, kun lumi sulaa päältä ja vanha nurmi paljastuu esiin..
Siitä todellakin tulee mieleen lapsuus.
Miten lapsena osasikaan nähdä maailman niin eri tavalla, myllertää maassa ja etsiä perhosia ja ensimmäisiä leskenlehtiä.
Olen silti kiitollinen että saan elää tämän hetken vain nyt ja tässä, tämän ikäisenä, silti tuntien ne ihanat, herkät tunteet kuin silloin kauan sitten.
Sinulle toivon mahtavaa, keväistä, valontäytteistä sunnuntaita ja ensi viikkoa, halauksin! =)
Ihanaa kun kevät saapuu! :)
Ihanaa, suloista..
Olen haravoinut monena päivänä,
vielä riittää lehtiä...
mut se on niin kivaa..
Maria:
Oispa aikuisten hippaleikit, pallopelit, naruhyppelyt..=)
kirjailijatar:
Milloinhan se lasten läsnäolo, aituos hiipuu?
ja miksi?
Tavallaan tiedän..=)
Mutta sen voi herättää uudelleen itsessä ja muissakin..=)
Yksinäinen susi..
Samoin sinulle halauksia, keväisiä puhalluksia, terveisiä..
Seija Tuulikki:
Voi kun suloista, ihanaa..
Halauksin sulle..=)