"Ellei minua ole luotu rakastamaan,miksi aamun sydän puhkeaa lauluun, ja miksi etelätuuli kuiskailee nuorten lehtien keskellä? Ellei minua ole luotu rakastamaan, miksi keskiyön kiihkeässä hiljaisuudessa on tähtien pakahduttava tuska? Ja miksi tämä hullunrohkea sydän vain lähettää toivonsa merelle, jonka äärtä se ei edes tunne? Huomasin aamun hesarista, että Laura Saloheimo on kuollut. Laura kuoli rintasyöpään 40 vuotiaana 3.11.09 Tutustuin Lauraan kesäkuussa Perniön kansanopistossa. Osallistuimme Veda-taiteen kurssille. Huomasin Lauran heti hänen pinkistä villatakistaan ja pinkistä pipostaan. Hän ei halunnut käyttää peruukkia. Juttelimme paljon iltaisin kansanopiston karussa keittiössä, nakertaen riisikakkuja ja homejuustoa. Laura kertoi avoimmesti syövästään. Hän ihmetteli,: "Miksi ihmisen- ainakin hänen- täytyy sairastua vakavasti, ennenkuin hän oppii ymmärtämään mitä Rakkaus oikeasti on ja oppii rakastamaan?" Jokin Laurassa meni minuun hyvin syvälle. Meistä tuli ystäv...
Heittäydyn elämän virtaan. Annan virran kuljettaa minua pehmeästi, hellästi, välillä rajusti..
Kommentit
Entä jos hiljaisuus ei täyty sanoista, vaan oudosta kaipuusta, vääristä muistoista...
väärät muistot,
ovat ne sanat
jotka kaipaavat tulla näkyviksi sielusi siveltimellä
niitä ei kukaan,
koskaan voi viedä sinulta pois,
ne ovat se valo,
jonka syleilyssä hiljaisuudessa istut...
Levollista ja kaunista sunnuntaita, Hanne.
kauniita sanoja jälleen kerran, ja varsinkin tuo keskimmäinen lintunen lensi suoraan sydämeeni♥♥♥
rentoa sunnutaita♥
Mukavaa sunnuntai-iltaa Hanne!
Minulla on vain sanoja
huomaamattomia, turhia ehkä
huojentavia.
Kuka niitä kaipaa,
haalistuvia kirjaimia, haipuvia ääniä?
Ehkä ne ovat joskus tarpeen?
Lehahtavat näkyviin, täyttävät merkityksellä
heidät, joille ne on tarkoitettu.
Ohi sanojansa, kirjoittajansa.
(Pia Perkiö)
Voiko kuvankin kanssa käydä näin?
Minulle kuvasi puhuvat joka kerta omaa kieltään.
Hiljaisuuskin puhuu. Ja kuvattomuus. Kaipuutaan. Katsojalleen, lukijalleen.
Mieli herkkänä karkasin tänne jännittämästä jääkiekkoa:)
Halit!
UPEAA!!!
kaipuu on suloinen tunne...voi kaivata ja antaa olla haluamatta omistaa...olla yhteydessä, sitoutunut ilman kahleita...
pepi:
kiitos sinulle..
Linnut ovat aina niin ihania, sanantuojia...
irmastiina.
=)=)
Ihanaa alkavaa viikkoa sinulle..
Yaelian:
Kiitos ♥
Kirjailijatar:
ihanaa tätä uutta alkavaa viikkoa,
harmaata mutta sininen yrtiiää tunkea hellästi pivien välistä..
tinttarus:
ihana tuo Pian runo...
Sanat, kuvat, lauseet voivat auttaa hetkessä tyhjyyteen pudonnutta,
monet eivät näe, eivä kuule..
ja jokainen kohtaa niistä sen omansa, joka puhuttelee, johtaa eteenpäin, lohdutaa...
Ihanaa uutta alkavaa viikkoa sinulle..
Aina tämän aamun merisumun tuloon saakka.
Tosin sumun viileys ja mystisyys korostaa valon tummempia sävyjä. Siihen pitää vaan tottua.
herkkää, niin herkkää ja kaunista!
Kuvasi kulkevat siinä vierellä niin elävinä!
Kiitos sulle!
kiitos miiwi sinulle..
halauksin!
avletto:
kiitos runollisista, kauniista sanoistasi,
kuin kuva ...
aamuinen merisumu,
sen keskellä hiljaisuudessa,
voiko runollisempaa olemista löytyä...=)
Ei kun 1400 km..
harakka:
Voi sinua ja sin un sanojasi harakka,
aina ne lämmittävät, kiitos ♥