Siirry pääsisältöön

sunnuntain rauhaa..



Hikinen, raju sunnuntai.
Lumitöitä, lumitöitä, ja vielä kerran lumitöitä. Rämmin metsässä umpihangessa Pilkun kanssa.
Sunnuntaijooga.

Ja sit sain omistautua piirtämiselle.
Yritin sitkeästi piirtää musteella. Muste oli hiukan kokkareista ja terä jumitti musteen..
Mutta olen tyytyväinen lopputulokseen..

Ihanaa, huomenna ei tartte mennä kouluun, eikä koko viikkona!

Kommentit

Marmustoi sanoi…
Virkistävää ja rentouttavaa lomaa sinulle!
Marja Leena:
Kiitos♥
Ihanaa kun saa vain ohjelmoida itse olemattomuuden, melkein=)
Rita A sanoi…
Hyvää talvilomaviikkoa! Opettajat ja oppilaat ansaitsevat pienen irtioton arjesta :)
Hyvää lomaa sinulle.♥
Hanneles boktips sanoi…
Sunnuntait on kivoja rauhassaan.
Harakka sanoi…
Olet saanut paljon kivaa aikaseksi sunnuntain aikana!
Hyvää lomailemista!
Aana sanoi…
"Tytöllä" on suloisen unelmoiva ja kaihoisa katse, mahtaneeko haaveilla keväisestä lämmöstä ja auringosta:)

Leppoisaa lomaviikkoa!
Jael sanoi…
Tosi
hieno lopputulos:)
Ja rentouttavaa lomaa Hanne!
Rita:
Irtiotot tekevät aina niin hyvää, kaikille..
Ihminen laajenee!

Irmastiina Kiitos..
Samoin??

Hannele:
Minä tykkään kait enemmän lauantaista=)

Harakka:
Kiitos=)
Harakka..

Aana.
juuri siitä hän haaveilee, unelmoi!!
Ihanaa tätä viikkoa sulle!

Yael:
Kiitos sinulle..
Nautin!!

Tämän blogin suosituimmat tekstit

" Minäkö se olin?

Ja miten vuoret kuu pensaat täydessä loistossaan jo lentelivät läpi pääni !" R.Liehu

Lauralle..

"Ellei minua ole luotu rakastamaan,miksi aamun sydän puhkeaa lauluun, ja miksi etelätuuli kuiskailee nuorten lehtien keskellä? Ellei minua ole luotu rakastamaan, miksi keskiyön kiihkeässä hiljaisuudessa on tähtien pakahduttava tuska? Ja miksi tämä hullunrohkea sydän vain lähettää toivonsa merelle, jonka äärtä se ei edes tunne? Huomasin aamun hesarista, että Laura Saloheimo on kuollut. Laura kuoli rintasyöpään 40 vuotiaana 3.11.09 Tutustuin Lauraan kesäkuussa Perniön kansanopistossa. Osallistuimme Veda-taiteen kurssille. Huomasin Lauran heti hänen pinkistä villatakistaan ja pinkistä pipostaan. Hän ei halunnut käyttää peruukkia. Juttelimme paljon iltaisin kansanopiston karussa keittiössä, nakertaen riisikakkuja ja homejuustoa. Laura kertoi avoimmesti syövästään. Hän ihmetteli,: "Miksi ihmisen- ainakin hänen- täytyy sairastua vakavasti, ennenkuin hän oppii ymmärtämään mitä Rakkaus oikeasti on ja oppii rakastamaan?" Jokin Laurassa meni minuun hyvin syvälle. Meistä tuli ystäv...

rakkaudesta..

"Kun ihminen rakastaa, hän avaa elämänsä Toiselle. Hänen kaikki esteensä poistuvat. Suojelevat rakenteet romahtavat. Hän antaa tuolle henkilölle täydellisen luvan astua hänen henkensä temppeliin. Hänen olemassaolostaan ja elämästään voi tulla tuon henkilön aluetta. Vaatii suurta rohkeutta päästää joku niin lähelle. Koska keho on sielussa, toisesta tulee osa ihmistä itseään, kun hän päästää tämän lähelleen. Todellisen rakkauden pyhässä liitossa kaksi sielua yhtyy toisiinsa. Ulkoinen kuori ja minuuden ääriviivat muuttuvat huokoisiksi. Nämä ihmiset tulvehtivat toistensa yli."- Anam cara, kelttiläistä viisautta. Kesätyttöni on saanut lisää kukkasia hiuksiinsa..