Siirry pääsisältöön

mitä on sanojen alla..



Life Bookin 34. viikon kuvani.
Se on hieman kesken...noihin tyhjiin "laatikoihin" aion kirjoittaa jotain...
Ehkä rakkaista saduista, jotka ovat vaikuttaneet minuun...
Tai
Ehkä niitä sanoja, joita olen halunnut kuulla...

Tytön kasvot ovat vähän aikaa sitten tekemäni. Otin n iistä kopion ja liimasin paperille..
taidan jättää ne tuollaiseksi, karheiksi...

Nyt , kun koulu on alkanut, huomaan, että aika karkaa jonnekin...
En ehdi täälläkään paljoa olemaan..

Suloisia viimeisiä elokuun päiviä teille ♥

Kommentit

Marmustoi sanoi…
Salaperäisiä ja kauniita kuvia. Sanojen takana on joskus hyvä olla.
22. elokuuta 2012 klo 3.21
sylvi sanoi…
Kaunis on tyttösi ja varmasti on ollut antoisa työ.
Ihania Elokuun viimeisiä päiviä sinulle!
22. elokuuta 2012 klo 8.41
Kiiris sanoi…
Tuo karheus ja hento rosoisuus näyttää hyvältä. Sellaisiahan me ihmiset olemme! Ilme on ihastuttava!

Parasta syksyä!
22. elokuuta 2012 klo 9.15
Hannele Ruusukummusta sanoi…
Hyvältä näyttää tyttö!

Suloisia päiviä, myös sinulle ihanainen♥
22. elokuuta 2012 klo 9.51
Jael sanoi…
Kuviasi on aina ihana nähdä.ja kiva,että kiireen keskelläkin ehdit niitä tänne laitella:)
22. elokuuta 2012 klo 13.09
Leena Lumi sanoi…
Tuo roso tekee kuvasta vaikuttavan.

Tunnelmallista elokuun loppua!
23. elokuuta 2012 klo 20.18
Lähetä kommentti

Tämän blogin suosituimmat tekstit

Lauralle..

"Ellei minua ole luotu rakastamaan,miksi aamun sydän puhkeaa lauluun, ja miksi etelätuuli kuiskailee nuorten lehtien keskellä? Ellei minua ole luotu rakastamaan, miksi keskiyön kiihkeässä hiljaisuudessa on tähtien pakahduttava tuska? Ja miksi tämä hullunrohkea sydän vain lähettää toivonsa merelle, jonka äärtä se ei edes tunne? Huomasin aamun hesarista, että Laura Saloheimo on kuollut. Laura kuoli rintasyöpään 40 vuotiaana 3.11.09 Tutustuin Lauraan kesäkuussa Perniön kansanopistossa. Osallistuimme Veda-taiteen kurssille. Huomasin Lauran heti hänen pinkistä villatakistaan ja pinkistä pipostaan. Hän ei halunnut käyttää peruukkia. Juttelimme paljon iltaisin kansanopiston karussa keittiössä, nakertaen riisikakkuja ja homejuustoa. Laura kertoi avoimmesti syövästään. Hän ihmetteli,: "Miksi ihmisen- ainakin hänen- täytyy sairastua vakavasti, ennenkuin hän oppii ymmärtämään mitä Rakkaus oikeasti on ja oppii rakastamaan?" Jokin Laurassa meni minuun hyvin syvälle. Meistä tuli ystäv...
6 kommenttia
Lue lisää

Uusi Vuosi ja pakkanen

Pilkku antaa laitaa itselleen vaikka raidallisen kaulahuivin. Emme kuitenkaan huolineet sitä lenkille. Ihanaa, kun tassut eivät ole kurassa. Voin pian vaihtaa lattialle valkoisen maton. Illalla luokseni tulevat IOK-ystäväni. Pilkku on innoissaan uusista ihmisistä. Ovatko ihmiset hänestä ja märistä pusuistaan? Nautin tästä pitkästä Joululomastani. Kuinka osaankaan palata arkeen. Olen kiitollinen elämälle.
12 kommenttia
Lue lisää

Tänään näin tämän kevään ensimmäiset sinivuokot!!

Halusin rauhoittaa tätä "ruututyttöä". Nuo pompulat ovat hänen ajatuksiaan, jotka lähtevät maailmankaikkeuteen. Niin kuin meidän jokaisen ajatuksetkin lähtevät aina ja vaikuttavat kaikkeuteen. Jospa näkisimme ajatuksemme, ehkä saattaisimme muuttaa niitä. Olen ollut koko päivän liikkeessä. Kaksi pitkää metsälenkkiä Pilkun kanssa, uimassa, pihatöissä... Nyt on pakko pysähtyä, heittäytyä sohvalle hiljaisuuteen. Kaunista, rauhaisaa viikonloppua teille kaikille ♥
10 kommenttia
Lue lisää