Siirry pääsisältöön

Pikku kylänen..



"Life bookissa" viikko 44.

Tein taustaa musteilla, akryyleillä, monikerroksisesti.
Hahmottelin talot ja puut, maalasin turkoosilla akryylillä taivaan.

Oli taas tosi ihana juttu.
Nyt teen samaa isolle paperille (60x80 cm).
Selkeästi vaikeampaa kuin tuo  pienemmälle paperille maalaaminen.

Mietin, osallistuisinkohan vuoden 2013 Life bookiin??
Varmaan aika paljon samaa mutta myös uutta.
Tärkein minusta on olla kiinni jossain "synsteemissä".
Ainakin minun tulee taiteiltua säännöllisemmin....

Kivaa uutta alkanutta viikkoa♥

Kommentit

Kaunis pikku kylä!
Oikein mukavaa viikkoa, myös sinulle♥
Kiiris sanoi…
Kerrassaan ilostuttava kylänen!
Harakka sanoi…
Iloinen kylä, sellanen satumaailman kylä.
Hyvää viikkoa sullekkin!
Jael sanoi…
Aivan ihana,olet upea koloristi Hanne! Tykkään:)
Marmustoi sanoi…
Ihana, iloinen pikku kylä! Siellä kelpaisi asua ja kirjoittaa ja nähdä öisin värikkäitä, lempeitä unia.
A-L sanoi…
On, on eläväinen kylä. Melkein voisin Cristina Snellmanin Espanjalaisen kylän tilalle haluta eläväisemmän.
No, täytyy tyytyä Snellmaniin!
Valoisaa syksyä!
Kirjailijatar sanoi…
Onpa iloisen näköinen kaupunki. Tuolla minä varmaan viihtyisin.

Osallistu ihmeessä! Ihanaa viikkoa sinulle.
kaisu marjatta sanoi…
suloinen kylä maisema
Anonyymi sanoi…
Taloissa on pitkät savupiiput joista tupruttaa värikkäitä pöllähdyksiä, näin katselin kylä maisemaa.

Tämän blogin suosituimmat tekstit

Lauralle..

"Ellei minua ole luotu rakastamaan,miksi aamun sydän puhkeaa lauluun, ja miksi etelätuuli kuiskailee nuorten lehtien keskellä? Ellei minua ole luotu rakastamaan, miksi keskiyön kiihkeässä hiljaisuudessa on tähtien pakahduttava tuska? Ja miksi tämä hullunrohkea sydän vain lähettää toivonsa merelle, jonka äärtä se ei edes tunne? Huomasin aamun hesarista, että Laura Saloheimo on kuollut. Laura kuoli rintasyöpään 40 vuotiaana 3.11.09 Tutustuin Lauraan kesäkuussa Perniön kansanopistossa. Osallistuimme Veda-taiteen kurssille. Huomasin Lauran heti hänen pinkistä villatakistaan ja pinkistä pipostaan. Hän ei halunnut käyttää peruukkia. Juttelimme paljon iltaisin kansanopiston karussa keittiössä, nakertaen riisikakkuja ja homejuustoa. Laura kertoi avoimmesti syövästään. Hän ihmetteli,: "Miksi ihmisen- ainakin hänen- täytyy sairastua vakavasti, ennenkuin hän oppii ymmärtämään mitä Rakkaus oikeasti on ja oppii rakastamaan?" Jokin Laurassa meni minuun hyvin syvälle. Meistä tuli ystäv...

Uusi Vuosi ja pakkanen

Pilkku antaa laitaa itselleen vaikka raidallisen kaulahuivin. Emme kuitenkaan huolineet sitä lenkille. Ihanaa, kun tassut eivät ole kurassa. Voin pian vaihtaa lattialle valkoisen maton. Illalla luokseni tulevat IOK-ystäväni. Pilkku on innoissaan uusista ihmisistä. Ovatko ihmiset hänestä ja märistä pusuistaan? Nautin tästä pitkästä Joululomastani. Kuinka osaankaan palata arkeen. Olen kiitollinen elämälle.

Tänään näin tämän kevään ensimmäiset sinivuokot!!

Halusin rauhoittaa tätä "ruututyttöä". Nuo pompulat ovat hänen ajatuksiaan, jotka lähtevät maailmankaikkeuteen. Niin kuin meidän jokaisen ajatuksetkin lähtevät aina ja vaikuttavat kaikkeuteen. Jospa näkisimme ajatuksemme, ehkä saattaisimme muuttaa niitä. Olen ollut koko päivän liikkeessä. Kaksi pitkää metsälenkkiä Pilkun kanssa, uimassa, pihatöissä... Nyt on pakko pysähtyä, heittäytyä sohvalle hiljaisuuteen. Kaunista, rauhaisaa viikonloppua teille kaikille ♥