Siirry pääsisältöön

Joulussa on niin paljon..



"Joulun ihme on se,
että pimeä muuttuu valoksi.

Valo muuttuu kirkkaudeksi
pimeyttä vasten.

Ilo on annettu jaettavaksi
valo vietäväksi eteenpäin."-Maaria Leinonen.

Kommentit

Anonyymi sanoi…
Kiitos .. kosketti sydäntä.
Marmustoi sanoi…
Pidän Maaria Leinosen runoista todella paljon, ja tämä jouluruno on minulle aivan erityinen, kiitos!
sylvi sanoi…
Todella hyvin sanottu.
Jaoit iloa meille näillä kauniilla maalauksillasi ja valo näillä kiejoituksilla
Kiitos!
arleena sanoi…
Hienosti joulun merkitys on kerrottu
runon sanoin.
Leena Lumi sanoi…
Joulun valo...

Minulla on Lumikarpalossa yksi aivan erityinen Leinonen, jonka sain blogiystävältä tukemaan minua sitten kun suru tulee suurin...

Lumen valoa sinulle ja perheellesi♥
Leena sanoi…
Valoa ja iloa jouluusi, Leena
Kiiris sanoi…
Tykkään niin valosta... sitä kohti rynnistetään♥
Kiitos, suloiset ihanat te♥
Olen niin kiitollinen, kun saan pysähtyä, hiljentyä..
ja tunnen teidän läsnäolonne♥

Tämän blogin suosituimmat tekstit

Lauralle..

"Ellei minua ole luotu rakastamaan,miksi aamun sydän puhkeaa lauluun, ja miksi etelätuuli kuiskailee nuorten lehtien keskellä? Ellei minua ole luotu rakastamaan, miksi keskiyön kiihkeässä hiljaisuudessa on tähtien pakahduttava tuska? Ja miksi tämä hullunrohkea sydän vain lähettää toivonsa merelle, jonka äärtä se ei edes tunne? Huomasin aamun hesarista, että Laura Saloheimo on kuollut. Laura kuoli rintasyöpään 40 vuotiaana 3.11.09 Tutustuin Lauraan kesäkuussa Perniön kansanopistossa. Osallistuimme Veda-taiteen kurssille. Huomasin Lauran heti hänen pinkistä villatakistaan ja pinkistä pipostaan. Hän ei halunnut käyttää peruukkia. Juttelimme paljon iltaisin kansanopiston karussa keittiössä, nakertaen riisikakkuja ja homejuustoa. Laura kertoi avoimmesti syövästään. Hän ihmetteli,: "Miksi ihmisen- ainakin hänen- täytyy sairastua vakavasti, ennenkuin hän oppii ymmärtämään mitä Rakkaus oikeasti on ja oppii rakastamaan?" Jokin Laurassa meni minuun hyvin syvälle. Meistä tuli ystäv...

Uusi Vuosi ja pakkanen

Pilkku antaa laitaa itselleen vaikka raidallisen kaulahuivin. Emme kuitenkaan huolineet sitä lenkille. Ihanaa, kun tassut eivät ole kurassa. Voin pian vaihtaa lattialle valkoisen maton. Illalla luokseni tulevat IOK-ystäväni. Pilkku on innoissaan uusista ihmisistä. Ovatko ihmiset hänestä ja märistä pusuistaan? Nautin tästä pitkästä Joululomastani. Kuinka osaankaan palata arkeen. Olen kiitollinen elämälle.

Tänään näin tämän kevään ensimmäiset sinivuokot!!

Halusin rauhoittaa tätä "ruututyttöä". Nuo pompulat ovat hänen ajatuksiaan, jotka lähtevät maailmankaikkeuteen. Niin kuin meidän jokaisen ajatuksetkin lähtevät aina ja vaikuttavat kaikkeuteen. Jospa näkisimme ajatuksemme, ehkä saattaisimme muuttaa niitä. Olen ollut koko päivän liikkeessä. Kaksi pitkää metsälenkkiä Pilkun kanssa, uimassa, pihatöissä... Nyt on pakko pysähtyä, heittäytyä sohvalle hiljaisuuteen. Kaunista, rauhaisaa viikonloppua teille kaikille ♥