Viime päivinä ajatukseni ovat harhailleet Filippiineillä, hurjamyrskyissä, maanjäristyksissä..
En osaa ymmärtää sitä tuskaa, kauhua, surua.
Vain osaan ymmärtää sen, minkä itse olen kokenut.
Mitä voin tehdä?
Antaa SPR:n kautta rahaa. Rukoilla.
Olla kiitollinen, että oma kotini on ehjä?
Miten osaisin ymmärtää?
"Katso, että kuivaat kärsivän kyyneleet, ennen kuin aurinko kuivattaa ne.
Armeliaisuutta ei esiinny tunteessa vaan toiminnassa."
Kommentit
Siis tuo kuva ON ihana...oikeesti!
Ja kuva on kyllä niiiiin ihana!
Ihana kuva.
Perspektiivi muuttuu.
Ymmärrys ei riitä.
Pitää vain tarttua ajatukseen, kaikella kuitenkin tarkoituksensa.
Julma maailma.
Rakastava Jumala. Kuitenkin.
Rahallinen apu, rukousapu. Siinä meidän pienten keino olla lähellä niitä, jotka elävät kärsimyksen ja katastrfofin ytimessä.
Miten paljosta saakaan olla joka päivä kiitollinen!